maanantai 28. marraskuuta 2011

http://iltasatujapeikoille.blogspot.com/

Lukupäiväkirjablogi!
hei rakkaat lukijani.

anteeksi, että olen ollut niin paljon poissa. miun elämä on surullista ja ankeaa. ei minulla ole enää sanoja. päivittäin kirjoitan paperipäiväkirjaani siitä, kuinka sydän on rikki. kirjoitan, etten jaksa. kirjoitan viiltelystä ja itsemurhakirjeistä.

toivottavasti ymmärrätte, etten jaksa kirjoittaa näitä asioita aina tänne. samaa kaavaa käydään kuitenkin läpi.

ajattelin tehdä tämän blogin ohelle lukupäiväkirjablogin. mitä mieltä olette? saisiko teistä lukijoita sillekin blogille?

sunnuntai 13. marraskuuta 2011

me kaksi näemme saman maailman täysin eri tavoin. sinun silmiesi läpi kaikki on kauniimpaa, valoisampaa. maailmassa on tuhansia värejä, iloisia kasvoja.. onnellisia ihmisiä. sinun maailmasi on tuhannen verroin kauniimpi kuin kenenkään. sinun silmissäsi ihmiset eivät ole pahoja. minun silmieni läpi ihmiset ovat saastaisia paholaisia.

minun maailmani on usvainen. mustaa, harmaata ja likaisen valkoista kaikkialla. harmaa sumupeitto piilottaa taakseen kaiken onnellisen ja kauniin. minun maailmassani vain sinä hehkut edessäni kaikissa maailman väreissä. sinä olet minulle aurinko ja sinun aurinkosi on se, minkä näet horisontissa. sinä olet valo ja värit minun elämässäni.



joskus toivoisin näkeväni maailman sinun silmilläsi, mutta tiedän, etten koskaan näe sitä enää kuten muut, kuten sinä. minä en muista millaista on olla onnellinen.
miltä se tuntuu, kun onnellisuus juoksee sydänkammioissa ja huutaa sanoja iloisista asioista? minun sydämeni on musta. kaikkialta paitsi sieltä missä sinä olet. sieltä sydämeni on punainen, verestä punainen, rakkaudesta punainen.

sinä jätit minuun jäljen.

vesi virtaa levottomana niin kuin minä odotan sitä päivä, jolloin mikään ei enää tunnu. sitä päivää, jolloin surusilmin kuuntelet raskasta hengitystäni ja sanot: "en minä jaksa enää", ja lähdet.


minä olen kuin vesi. olen nousuvesi ja laskuvesi, myrsyävä meri ja tyynen hiljainen veden pinta.


usko minua kun sanon, ettei pimeyttä voi voittaa. tämä pimeys minun ympärillä on tullut jäädäkseen. ei, en väitä ettenkö voisi olla onnellinen. väitän, että pimeys on silti aina kanssani. minun varjoni, turvallinen syli.


vaikka olisit rikki, älä pelkää.


rikottu rakastaa hellemmin,
tuntee syvemmin.


rikottu rakentuu vahvemmin.


ehyimmät meistä on tehty sirpaleista.

perjantai 4. marraskuuta 2011

oon niin käsittämättömän rakastunu.

ei muuta.

keskiviikko 2. marraskuuta 2011

i often think about suicide

Pari viimeiset viikkoa olen huomannut kuinka mielialani laskee laskemistaan ja tuntuu, että kohta tulee pohja vastaan. Olen jälleen ajatellut itsemurhaa. Minä olen niin hukassa kaiken kanssa, etten jaksa taistella. Kaikki uuvuttaa ja stressaa. Minulta vietiin terapeuttikin ja nyt olen ilman tukea. En kestä tätä kun en voi kenellekään kertoa, että tekee mieli kuolla. Haluan apua tai sitten päädyn niin huonoon kuntoon, että kuolema on ainoa pakokeino.


Minulla on vielä toivoa. Minulla on toivoa niin kauan kun Tyttö on minun. Niin kauan kun hän jaksaa minua rakastaa.