21.7
Pesin kasvoiltani meikit ja päivän jättämät jäljet. Katson pielissä näkyviä kasvoja, väsyneitä tytön silmiä. Se tyttö katsoo minua takaisin surullisena, mustaa mertaa raivoaa sen silmissä. En se ole minä, ajattelen.
sunnuntai 22. heinäkuuta 2012
keskiviikko 18. heinäkuuta 2012
Vaikeaa.
Aion nyt kirjoittaa asiasta, mistä en ole puhunut paljoa, enkä todellakaan tiedä miksi asia vasta nyt alkoi vaivaamaan minua näin paljon.
Viime yönä näin painajaista ex poikaystävästäni. Se ei oikeastaan ollut uni. Enemmänkin takauma.
Me seurusteltiin yli kolme ja puoli vuotta. Suhteen loppua kohti en enää tuntenut hänen niin paljon vetoa.. Enkä ollut enää häneen rakastunut. Olin riippuvainen hänestä ja siitä, että hän auttoi minua kulkemaan paikasta toiseen. Hän sanoi minulle kerran, että "Ole tyytyväinen, että oon sun kanssa! Kukaan muu ei huolis sua!". Se jätti jäljen, enkä osannut päästää irti.
Suhteemme viimeiset 14kk olivat minulle erityisen vaikeat. En ollut kiinnostunut harrastamaan seksiä hänen kanssaan. Petin häntä kahden eri tytön kanssa. Sen neljäntoista kuukauden aikana en enää rakastanut häntä. En halunnut seksiä. Hän suuttui siitä. Puhuin asiasta jopa terapiassa, että mitä minun pitää tehdä? En halua seksiä, mutta en halunnut että hän lähtee. Monet kerrat sanoin ei. EI ei ei ei. Mutta silti päädyin harrastamaan seksiä hänen kanssaan. Katsoin seiniä ja tunsin itseni niin huonoksi. Sen jälkeen sanoin, että menen puhdistautumaan. Suihkussa itkin. Joskus oksensin.
Ja aina kun kieltäydyin hän sanoi, että minun pitäisi koska olen hänen tyttöystävänsä ja se on minun tehtäväni. Hän uhkasi jättää. Hän uhkasi ja hän huusi ja suuttui. Ja minä annoin periksi. Riisuin vaatteet. En ollut koskaan märkä. Kun hän ei katsonut syljin kädelleni ja hieroin syljen näyttämään siltä kuin olisin ollut märkä.
Poika oli väkivaltainen toisinaan. Ei seksin aikana.. Mutta muutoin kyllä. Kerran hän heitti minua maitolasilla ja se särkyi. Hän huusi ja huusi. Minä itkin ja konttasin lasinsiruja lattialta ja itkin itkin itkin.
En osaa kirjoittaa tästä. Nämä ajatukset eivät ole minulle selkeitä. Kysyin anonyymina tumblrissa monilta, että mitä se oli. He sanoivat, että raiskaus. Koska olin kieltänyt.
Miksi minusta silti tuntuu, että se oli täysin omaa syytäni?
Nämä painajaiset ovat toistuneet muutaman kerran, mutta tällä kertaa se todella iski tajuntaan. Onko mahdollista, että minua kohdeltiin väärin? Onko se todella mahdollista?
En tiedä mitä muuta kirjoittaa. Asiaa olisi varmasti enemmänkin.
Kysykää jotain. Auttakaa minua selvittämään mitä se kaikki oli!
Viime yönä näin painajaista ex poikaystävästäni. Se ei oikeastaan ollut uni. Enemmänkin takauma.
Me seurusteltiin yli kolme ja puoli vuotta. Suhteen loppua kohti en enää tuntenut hänen niin paljon vetoa.. Enkä ollut enää häneen rakastunut. Olin riippuvainen hänestä ja siitä, että hän auttoi minua kulkemaan paikasta toiseen. Hän sanoi minulle kerran, että "Ole tyytyväinen, että oon sun kanssa! Kukaan muu ei huolis sua!". Se jätti jäljen, enkä osannut päästää irti.
Suhteemme viimeiset 14kk olivat minulle erityisen vaikeat. En ollut kiinnostunut harrastamaan seksiä hänen kanssaan. Petin häntä kahden eri tytön kanssa. Sen neljäntoista kuukauden aikana en enää rakastanut häntä. En halunnut seksiä. Hän suuttui siitä. Puhuin asiasta jopa terapiassa, että mitä minun pitää tehdä? En halua seksiä, mutta en halunnut että hän lähtee. Monet kerrat sanoin ei. EI ei ei ei. Mutta silti päädyin harrastamaan seksiä hänen kanssaan. Katsoin seiniä ja tunsin itseni niin huonoksi. Sen jälkeen sanoin, että menen puhdistautumaan. Suihkussa itkin. Joskus oksensin.
Ja aina kun kieltäydyin hän sanoi, että minun pitäisi koska olen hänen tyttöystävänsä ja se on minun tehtäväni. Hän uhkasi jättää. Hän uhkasi ja hän huusi ja suuttui. Ja minä annoin periksi. Riisuin vaatteet. En ollut koskaan märkä. Kun hän ei katsonut syljin kädelleni ja hieroin syljen näyttämään siltä kuin olisin ollut märkä.
Poika oli väkivaltainen toisinaan. Ei seksin aikana.. Mutta muutoin kyllä. Kerran hän heitti minua maitolasilla ja se särkyi. Hän huusi ja huusi. Minä itkin ja konttasin lasinsiruja lattialta ja itkin itkin itkin.
En osaa kirjoittaa tästä. Nämä ajatukset eivät ole minulle selkeitä. Kysyin anonyymina tumblrissa monilta, että mitä se oli. He sanoivat, että raiskaus. Koska olin kieltänyt.
Miksi minusta silti tuntuu, että se oli täysin omaa syytäni?
Nämä painajaiset ovat toistuneet muutaman kerran, mutta tällä kertaa se todella iski tajuntaan. Onko mahdollista, että minua kohdeltiin väärin? Onko se todella mahdollista?
En tiedä mitä muuta kirjoittaa. Asiaa olisi varmasti enemmänkin.
Kysykää jotain. Auttakaa minua selvittämään mitä se kaikki oli!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)