perjantaina olin humalassa. minun Enkelinikin oli, liiankin humalassa. hän puhui hassuja asioita ja minä kuuntelin ja välillä itkin. humalasta on tullut vaarallisen ihana ystävä. tuntuu liian upealta kadottaa ajan -ja paikantaju hetkeksi. tuntuu turvalliselta unohtaa, kadota, hukkua.

myös lauantai kului humalassa. Enkeli ja H olivat seurana ja tuntui hyvältä vaan nauraa ja puhua totta. minulla oli onnellinen olo.  ja se onnellisuus jatkui pitkälle aamuyöhön kun sain nukahtaa Enkelini viereen väsyneenä ja siinä oli turvallista. sunnuntai iltapäivänä palasin osastolle, osaston hiljaiseen ankeuteen. osasto oli levottomampi kuin yleensä.

tänään alkoi viimeinen viikkoni sairaalan seinien sisäpuolella. minä kaipaan ulkomaailmaan jo niin paljon.

syyskuu on täällä ja minä haluan kertoa teille kaikille, että minä rakastan syksyä. syksyllä olen aina hieman onnellisempi, joten luvassa on ehkä hieman hymyilyttävämpää tekstiä. sitä toivon.

olen itkenyt enkelin sylissä paljon viime päivinä. olen itkenyt häpeää ja vihaa omaa vartaloani kohtaan. itkettää katsoa peiliin. siitä on tullut vaikeampaa kuin aikaisemmin. peili on minun pahin viholliseni tai ehkä se olen minä.

kauniita unia rakkaimpani. kauniita unia enkelini.