maanantai 17. lokakuuta 2011

still breathing

hengitän, eli taidan olla olemassa. en toisaalta haluaisi. tyttö teki maailman ikävimmän tempun tiedostaen asian. hän lähti sanomatta mitään. lähti, eikä tullut takaisin. jäin H:n kanssa pikkusiskon huoneeseen. söin äkkiä ketipinoria ja yritin nukkua. H lähti, vaikka olisin toisaalta halunnut, että hän jäisi siihen. en halunnut olla yksin, mutta ei ollut vaihtoehtoja. jäin yksin makaamaan sängylle, joka ei tuoksunut turvalliselta. kukaan ei ollut turvana kun olisin sitä tarvinnut. minun teki mieli hakea piilotetut terät, antaa niiden tanssia ihon pinnalla.. mutta en hakenut. onko se hyvä? kai se on.

tyttö lähti vaikka tiesi, että se satuttaa eniten. tyttö lupasi kauan sitten, ettei lähde. ja siitä huolimatta lähti. sanomatta sanaakaan. lähti ja jätti minut henkisesti yksin. H yrittää puhua minulle järkeä, mutta en jaksa kuunnella. H sanoo, että "vitun tyttö, sen takia sie teet tyhmyyksiä. syö minun mieliksi, jooko..." ja minä vastaan, ettei tee mieli.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

kerro minulle kauneimmat salaisuutesi