ei ole sanoja. muutan tunnin päästä tukiasuntoon. heihei. älkää jättäkö minua sillä välin.

aluksi: anteeksi, etten ole lukupäiväkirjablogiani päivitellyt. en ole jaksanut. enkä jaksakaan varmaan vasta kuin ensi viikolla. teen Siskonmakkaroista seuraavan arvosteluni.

maanantaina minä muutan. minua itkettää ja pelottaa enemmän kuin uskottekaan. ainoa hyvä puoli omassa asunnossa tällä hetkellä on se, että saan vaan olla syömättä, eikä kukaan näe miten kuihdun hiljalleen pois.

enkelini on viikonlopun töissä. juuri nyt kun todella tarvitsisin seuraa ja apua pakkaamisessa. vihastuttaa.

en tiedä mistä kirjoittaa. olen sekaisin kaikesta. en ole syönyt mitään. en halua syödä. mietin siltaa, jonka viereen muutan. sen alla autot liikkuvat 100km/h ja siitä hyppääminen tappaisi heti. houkuttelevaa. ehkä siinä on minun loppuni. ehkä.

minä sain itselleni väliaikaisen asunnon. pieni yksiö aivan keskustan lähellä, ruma ja vanha, haiseva (koska edellinen asukas poltti sisällä). asunto silti. pakotie pois täältä. ja minä tiedän jo, mitä teen kun pääsen sinne.

minä lopetan syömisen. syön vain hedelmiä ja vihanneksia. minä poltan parvekkeellani paljon tupakkaa. katson tv:stä typeriä ohjelmia, teen lihaskuntoa huoneen lattialla ja kuuntelen parasta musiikkia.
toivottavasti saan liikkuvan laajakaistan ennen muuttoa.

minä olen enemmän kuin pahoillani siitä, etten ole ollut kirjoittamassa teille mitään.
on tapahtunut liikaa ja silti tuntuu, ettei mitään tapahdu.

huomenna tapaan kaksi korppikotkaa ja noidan, jotka päättävät saanko asua mielenterveysyhdistuksen
tukiasunnossa kolme kuukautta ilmaiseksi tilanteeni takia. toivottavasti saan,
sillä vanhempieni luona minulla ei  todellakaan ole hyvä.

vain muutama päivä taaksepäin yritin tappaa itseni. tyttö pelasti minut ja vei teräni pois,
jonka olin asettanut kaulaani vasten. huusin anteeksipyyntöjä ja "en jaksa" toistamiseen.
tyttö itki ja minä itkin. nukahdin syliin ja olin turvassa.

en vaan tiedä miten jaksan enää pysyä kasassa.