minä olen enemmän kuin pahoillani siitä, etten ole ollut kirjoittamassa teille mitään.
on tapahtunut liikaa ja silti tuntuu, ettei mitään tapahdu.

huomenna tapaan kaksi korppikotkaa ja noidan, jotka päättävät saanko asua mielenterveysyhdistuksen
tukiasunnossa kolme kuukautta ilmaiseksi tilanteeni takia. toivottavasti saan,
sillä vanhempieni luona minulla ei  todellakaan ole hyvä.

vain muutama päivä taaksepäin yritin tappaa itseni. tyttö pelasti minut ja vei teräni pois,
jonka olin asettanut kaulaani vasten. huusin anteeksipyyntöjä ja "en jaksa" toistamiseen.
tyttö itki ja minä itkin. nukahdin syliin ja olin turvassa.

en vaan tiedä miten jaksan enää pysyä kasassa.