tahdon jäljet sinusta sydänkammioihini

viime yö oli ahdistava. sanoin tytölle normaalia aikaisemmin, että jos hän vain tahtoo, hän voi lähteä. pärjään yksinkin. totuus on, etten olisi halunnut jäädä yksin.

tyttö lähti ja jäin ahdistukseni kanssa yksin. suru syleili minua kylkiluiden alta, suuteli sydäntä ja keuhkoja. polte. kipu. liian nopeaa sykkivä sydän. peittojen alla katsoin tv-sarjoja ja yritin nukkua. nukahdin itkuisena jo ennen kuin kello näytti 22:00. heräilin ääniin jatkuvasti. levoton yö. 22:22 heräsin katsomaan puhelinta. viesti tytöltä.

yöllä (kellonaika: tuntematon) herään viestiin, jossa tyttö kysyy: nukutko? vastaan, että joo.

tänään minä muutan uuteen asuntoon. pelottaa, mutta aion taistella sitä pelkoa vastaan. en voi antaa sen vallata minua, en kokonaan. siellä on hassu kylpyamme ja parveke.

minä muutan.
pahoittelen kirjoitustaukoa. on ollut niin paljon kaikkea.

uusi asunto on nyt totta. se on vakituinen. ei tarvitse pelätä milloin joudun muuttamaan seuraavan kerran. siellä olen turvassa, luulisin. se on pieni, ihana yksiö aivan kaupungin laidalla. siellä on erikoinen kylpyamme ja lasitettu parveke.

lupaan teille, rakkaat lukijani, että muuton jälkeen kirjoitan tänne enemmän. aion aloittaa kirjoittamisen uudelleen. kunnolla. opettelen uudelleen kirjoittamaan kauniimmin. masennus vei minulta ne taidot. tahdon ne takaisin, jotta tämä blogi olisi kauniimpi.

haluan kirjoittaa onnellisemmista asioista.

ulkoasumuutos tänään tähän blogiin ! muistakaa kertoa mitä tykkäätte, kun muutokset on tehty.

minä elän.

and darling, does it frighten you to know that i'm ready to kill myself?

en osaa tätä. en tiedä kuinka monta kertaa aion vielä kirjoittaa tämän saman lauseen: "en enää osaa kirjoittaa". se on totta. minä en halua puhua tai kirjoittaa enää. se aiheuttaa kaikille vain pahaa. paha paha paha minä.

viikkoja taaksepäin en puhunut mistään mitään. kaikki oli hyvin. tyttö hymyili, eikä juuri koskaan ollut minulle huonolla tuulella. hän halasi ja kuiskasi, että rakastaa. nyt kaikki on toisin. minä aloin taas puhua siitä, etten voi hyvin.

tyttö puhuu minulle ilkeästi, huutaa. kaikki muuttui. minun olisi pitänyt olla hiljaa. vaikka tiesin jo silloin, että se tappaisi minut. tieto siitä, etten saa puhua, koska se vaan satuttaa muita, tappaa minua sisältä. pala palalta minä katoan mustaan mereeni.

tällä kertaa minua ei voi löytää täältä. minä olen valmis kuolemaan.

“I know what it's like to want to die. How it hurts to smile. How you try to fit in but you can't. How you hurt yourself on the outside to try to kill the thing on the inside.”

niin se on. pimeys ja musta ovat aina olleet ystäviäni. ne kaksi pysyvät siinä. ne pitävät minusta kiinni.

minä en enää jaksa. en mitään. tämä on hyvästi.