Aion nyt kirjoittaa asiasta, mistä en ole puhunut paljoa, enkä todellakaan tiedä miksi asia vasta nyt alkoi vaivaamaan minua näin paljon.
Viime yönä näin painajaista ex poikaystävästäni. Se ei oikeastaan ollut uni. Enemmänkin takauma.
Me seurusteltiin yli kolme ja puoli vuotta. Suhteen loppua kohti en enää tuntenut hänen niin paljon vetoa.. Enkä ollut enää häneen rakastunut. Olin riippuvainen hänestä ja siitä, että hän auttoi minua kulkemaan paikasta toiseen. Hän sanoi minulle kerran, että "Ole tyytyväinen, että oon sun kanssa! Kukaan muu ei huolis sua!". Se jätti jäljen, enkä osannut päästää irti.
Suhteemme viimeiset 14kk olivat minulle erityisen vaikeat. En ollut kiinnostunut harrastamaan seksiä hänen kanssaan. Petin häntä kahden eri tytön kanssa. Sen neljäntoista kuukauden aikana en enää rakastanut häntä. En halunnut seksiä. Hän suuttui siitä. Puhuin asiasta jopa terapiassa, että mitä minun pitää tehdä? En halua seksiä, mutta en halunnut että hän lähtee. Monet kerrat sanoin ei. EI ei ei ei. Mutta silti päädyin harrastamaan seksiä hänen kanssaan. Katsoin seiniä ja tunsin itseni niin huonoksi. Sen jälkeen sanoin, että menen puhdistautumaan. Suihkussa itkin. Joskus oksensin.
Ja aina kun kieltäydyin hän sanoi, että minun pitäisi koska olen hänen tyttöystävänsä ja se on minun tehtäväni. Hän uhkasi jättää. Hän uhkasi ja hän huusi ja suuttui. Ja minä annoin periksi. Riisuin vaatteet. En ollut koskaan märkä. Kun hän ei katsonut syljin kädelleni ja hieroin syljen näyttämään siltä kuin olisin ollut märkä.
Poika oli väkivaltainen toisinaan. Ei seksin aikana.. Mutta muutoin kyllä. Kerran hän heitti minua maitolasilla ja se särkyi. Hän huusi ja huusi. Minä itkin ja konttasin lasinsiruja lattialta ja itkin itkin itkin.
En osaa kirjoittaa tästä. Nämä ajatukset eivät ole minulle selkeitä. Kysyin anonyymina tumblrissa monilta, että mitä se oli. He sanoivat, että raiskaus. Koska olin kieltänyt.
Miksi minusta silti tuntuu, että se oli täysin omaa syytäni?
Nämä painajaiset ovat toistuneet muutaman kerran, mutta tällä kertaa se todella iski tajuntaan. Onko mahdollista, että minua kohdeltiin väärin? Onko se todella mahdollista?
En tiedä mitä muuta kirjoittaa. Asiaa olisi varmasti enemmänkin.
Kysykää jotain. Auttakaa minua selvittämään mitä se kaikki oli!
Kosketti hyvin paljon tekstisi. Haluaisin sanoa jotain, mutta tälläisen luettua sanat ei oikein riitä. Katsoisin silmiin ja ehkä halaisin. Ihmiset on niin kovin julmia toisinaan.
VastaaPoistakiitos kun jaksoit lukea ja kommentoida. se merkitsee minulle hirmuisesti. olen vaan kovin hukassa.
Poistatuollaista ei kuuluisi tapahtua kellekään ja olen kovin pahoillani, että se tapahtui sinulle. niin kovin pahoillani. tapahtuneet eivät ole missään nimessä sinun syysi, sinua todella kohdeltiin väärin. olet kyllä hurjan vahva, kun tuollaisesta selvisit ja uskallat siitä puhua. terapia on ehdottomasti paras vaihtoehto, jos tapahtuneet eivät päästä otteestaan.
VastaaPoistapaljon voimia ja halaus.
Minulla oli ystävä, jolla oli samantyyppinen ongelma kuin sinulla. Hän rakasti miestään, mutta tämä oli hyvin hyvin mustasukkainen, kontrolloiva ja väkivaltainen (potkimista, lyömistä, ties mitä). Vika löytyi aina ystävästäni, että hän provosoi, tai salailee jos näkee muita ystäviään. Jos hän jätti puhelimeen vahingossa vastaamatta niin oli kovia ongelmia tiedossa. Ystäväni oli herkkä, aito, ystävällinen ja syömishäiriön kahleista taistellut nuori nainen, mutta miehen kontrollissa hänellä ei ollut lainkaan ystäviä, koska mies eristi häntä muusta maailmasta. Silti ystäväni ei uskaltanut jättää miestään, koska miehestä löytyi joskus ihaniakin puolia. Ystäväni taas alkoi kääntyä sisäänpäin, olla jatkuvasti surullinen, itsetunto oli aivan rippeillä, ja tilanne tosi ikävä.
VastaaPoistaSe vika ei oikeasti ollut ikinä ystävässäni. Mistään "viasta" ei pitäisi edes puhua, sillä kaikenlainen väkivaltainen tai pakottava käyttäytyminen on yksinkertaisesti rikos toista kohtaan. Raiskattu tuntee usein "oma vika", jota ite raiskaaja tietenkin toivoo ettei joudu edesvastuuseen. Sulla on oikeus itseesi, koskemattomuuteen, turvallisuuteen ja olla oma itsesi. Se että syyllistät itseäsi ja saamasi haukut alleviivaa vain toisen ihmisen mahdollista narsista käytöstä, jolla manipuloi ja alentaa toisia mielensä mukaan.
Tilanne on varmaan teille kummallekin todella vaikea, enkä ole sanomaan siihen näin asiaa tuntematta yhtään enempää. Jos pystyt olemaan eksästäsi erossa, jos väkivaltainen käytös tuottaa ajatuksia niin PUHU niistä.. perheelle, ystäville, psykologille, kelle tahansa. Poliisillekin voi mennä ja jutella ilman mitään "seuraamuksia". Näin tein sen ystävänikin kanssa. Mieti myös haluatko eksäsi edesvastuuseen teostaan, mutta niin tai näin - rehellinen puhuminen (tai kirjoittaminen ja sen antaminen jollekulle) auttaa.
Halauksia
mä mietin yön yli kirjoittaisinko sulle. menin aika sekasin jostain syystä.
VastaaPoistaen edes tajua, miten joku mies voi kohdella toista noin. seksiin pakottaminen tai edes siihen manipuloiminen on väärin, en sanoisi että raiskaus, mutta se on väärin. ei on aina ei.
en sanoisi että pettäminenkään oikein olisi, mutta sun tilanteessa tunnun ymmärtävän sen varsin hyvin.
seksi kuuluu suhteeseen, mutta sitä kuuluu harrastaa vain jos luottaa toiseen ja se tuntuu turvalliselta.
voi pieni, olen onnellinen että pääsit suhteesta eroon, sillä siihen jättäytyminen vielä pidemmäksi aikaa olisi voinut olla tuhoisampaa.