herään aamuviideltä kun auringonnousu osuu kasvoille. nousen istumaan ja katselen auringon kultaamaa huonetta, ikkunan takana värjääntyviä kerrostaloja ja puita. hymyilen, otan kuvia ja laitan takaisin nukkumaan.
en haluaisi herätä. minulla on tunne, että jotain pahaa tänään tapahtuu. herään kuitenkin ystävän puhelinsoittoon. jutellaan niitä näitä yli puoli tuntia. keitän kahvia, poltan pari savuketta, juoksen, syön aamiaisen. posti tulee.
ulosottovirastosta päivää. asumistuentakaisinperintä siirtyi sinne. itken ja hakkaan itseäni. typerä tyttö, miksi et ikinä muista hoitaa asioita?! äläkä syytä masennusta, ahdistusta, sosiaalistentilanteiden pelkoa, epävakautta! tyhmä tyttö.
juoksen lisää.
etsin jostain rauhaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
kerro minulle kauneimmat salaisuutesi