yö on musta ja se huutaa ja itkee.
vettä tulee kaatamalla. minä kurkottelen alas parvekkeeltani ja mietin hymyillen: millaista olisi vain hypätä? mitä jos vain päästäisin irti? en hyppää. poltan kolme savuketta ja itken silmäni kipeiksi. taivas tuntuu itkevän kanssani. kun itkuni laantuu, sade laantuu.
kuuntelen kun kello 02:36 postimies tuo aamulehden koteihin. minä keitän itselleni lisää kahvia, etten vain nukahtaisi. olen surullinen ja pelokas. "Olipa kerran pikku nyyti nyytiäinen, hän ihan yksin asui taloaan ja talo oli myöskin yksinäinen."
03:31 taivas hiljenee. keitän lisää kahvia, mutta maito on lopussa.
mustaa
kuumaa
juomaa.
kuuden jälkeen maailma alkoi näyttää valoisammalta. en enää pelännyt niin paljon. en kuitenkaan uskalla nukkua. miksi nukkuisin? silmäluomien alle kasvaa peikkojen pesä. musta meri täynnä hirviöitä ja pahimmat pelkoni.
10:50 aurinko tulee pilviverhon takaa esiin, enkä minä hymyile.
minä murenen.
Sulla on ihana blogi! :) Ja vaikutat niin mukavalta.
VastaaPoistaKiitos! Miksi anonyyminä? Olisi ihana tietää kuka tämän kommentin takana on.
PoistaNokun ei mulla ole tuota bloggerisysteemiä, tai mitään google-tiliä, niin siksi joudun aina laittamaan anonyyminä blogeihin kommentteja. :/
PoistaMutta olen 15-vuotias tyttöpallero ja luen blogiasi, sillä sinulla on samankaltaisia ajatuksia kuin minulla. :)