olen ollut niin surullinen, etten ole voinut edes itkeä. itkeminen ei vaan onnistu. tuntuu kuin kyyneleeni olivat kadonneet kokonaan. luen kirjoja keijuista ja haltijoista, kirjoitan runoja mielisairaaloista ja sairaalasängyistä, valtaistuimista.

en tiedä miten olen taas ajatunut tähän. en ymmärrä enää itseäni. en tiedä kuka katsoo minua peilistä takaisin. kuka on se tyttö, jonka tummissa silmissä meri vaahtoaa, viha. kuka on se tyttö, jonka ihossa näkyy surun suudelmat. en tunnista itseäni ja se pelottaa.

olin valmis lähtemään pari päivää sitten. olin niin valmis. nyt yritään pysyä pinnalla. muutan silmäni vihreiksi ja levitän maskaraa peittämään väsymyksen merkit.