maanantai 25. helmikuuta 2013

aamulla paistoi aurinko ja oli vaaleanpunaista.

poltin tupakkaa, join kahvia ja katsoin muumilaakson tarinoita.  hymyilin hetken ja menin takaisin sänkyyn. en halua nousta ylös täältä enää koskaan.

salla tahtoo siivet on minun biisi. joku laulaa minusta. kuuntelen sitä toistolla. koko ajan. ei itketä, ei hymyilytä. ei tunnu miltään kai. en tiedä.

mahaan koskee.

perjantai 15. helmikuuta 2013

rinnassa on puristava tunne ja sydän lyö liian kovaa. olen nukkunut lähes koko päivän. pelkään kaikkea ja kaikkia. ahdistaa ja tunnen kuinka paniikki hiipii hiljaa rinnan alle.

tiistai 12. helmikuuta 2013

kuunsirppi kiinnitetään taivaalle hopealangalla

nukun yöni levottomasti. minä kaadun asfaltille ja mies vetää minua sitä pitkin kuin olisin ketunraato, joka löydetään tienvarresta. pian asfaltti muuttuu lasinsiruiksi ja selkäni vuotaa verta.
herään ja silitän selkääni. se oli uni. käyn parvekkeella polttamassa savukkeen ja katson kaupungin heräämistä varhaiseen aamuun.


katson elokuvia joista löydän itseni. luen kirjoja, jonka sivuilla minä olen. haluaisin kirjoittaa omaa tarinaani jollekin, mutta kukaan ei jaksa lukea tai ehkä olen vain vainoharhainen.


haaveilen tulitikkujaloista, kylkiluista, jotka hohtavat ihon läpi kuin ametistit auringossa. haaveilen pienen pienistä käsivarsista ja selkärangasta, joka kerää katseita. haaveilein siis sellaisesta, mihin voin vaikuttaa, enkä silti tee tarpeeksi. syön liikaa, ihan liikaa, toisinaan en mitään. paino heittelee ylösalasylösalas.

tänään aion juoda vettä ja syödä pillerini kiltisti.
ehkä jonain päivänä näytän tältä:


sunnuntai 10. helmikuuta 2013

paino on pudonnut vain vähän ja minä itken kun astun vaa'alle.


keskiviikko 6. helmikuuta 2013

私は人々を憎む。


olen yksinäisempi kuin aikoihin. tytöllä on kokonaan oma elämä jossain kaukana minusta. hän on koulussa ja töissä. me nähdään vähän ja silloin hän vain nukkuu ja on väsynyt ja minua itkettää.

minä olen kotona yksin kykenemättömänä itkemään yhtäkään kyyneltä, koska lääkeannokseni nostettiin. en ole syönyt lääkkeitä nyt tosin kahteen päivään, koska ei ole, eikä ole rahaa. tunnen sekoavani pikkuhiljaa ja minua niin ahdistaa kaikki.

haluan vaan lakata olemasta.

miksi en sitten tee asialle jotain? koska joku pitää minua täällä. _vittu_