nukun yöni levottomasti. minä kaadun asfaltille ja mies vetää minua sitä pitkin kuin olisin ketunraato, joka löydetään tienvarresta. pian asfaltti muuttuu lasinsiruiksi ja selkäni vuotaa verta.
herään ja silitän selkääni. se oli uni. käyn parvekkeella polttamassa savukkeen ja katson kaupungin heräämistä varhaiseen aamuun.
katson elokuvia joista löydän itseni. luen kirjoja, jonka sivuilla minä olen. haluaisin kirjoittaa omaa tarinaani jollekin, mutta kukaan ei jaksa lukea tai ehkä olen vain vainoharhainen.
haaveilen tulitikkujaloista, kylkiluista, jotka hohtavat ihon läpi kuin ametistit auringossa. haaveilen pienen pienistä käsivarsista ja selkärangasta, joka kerää katseita. haaveilein siis sellaisesta, mihin voin vaikuttaa, enkä silti tee tarpeeksi. syön liikaa, ihan liikaa, toisinaan en mitään. paino heittelee ylösalasylösalas.
tänään aion juoda vettä ja syödä pillerini kiltisti.
ehkä jonain päivänä näytän tältä:
Kirjoitat rehellistä ja sulavaa tekstiä. :)
VastaaPoista