Istun rannalla suurella kivellä. Pidättelen itkua, koska tyttö on lähellä kalastamassa. Hänelle soitettiin juuri, että lähtisi perjantaina ryyppäämään mökille muutaman kaverin kanssa. En uskalla sanoa mitään. Yksin ollessani hajoilen todella pahasti. Jokainen minuutti saa minut haluamaan kuolemaa enemmän. Aina kun olen yksin. Ja minulla ei ole muita kuin tyttö. Hän on ainoa joka saa minun pääni käännettyä.
Ja perjantaina olisi tapaaminenkin. Mitä sanon? Että kaikki on hyvin, vaikka salaa vajoan vajoan vajoan, eikä kukaan näe sitä. Olen oppinut näyttelemään paremmin. Paljon paremmin. Kukaan ei näe. Ei kukaan.
Täällä on onneksi kaunista. Rauhallista. Kylmää. Kohisevaa.
Voimia sulle : ). Koita kertoo sitten perjantaina miltä susta oikeesti tuntuu.. vaikka se oliskin vaikeeta. Mut yritä : ). Se sattuu varmaan mut siitä on paljon hyötyä kuitenkin.. ja myöhemmin olet varmasti ilonen et olet saanu sanottua sen ja sun itsetuntokin saattais nousta.. : )
VastaaPoistaJoka tapauksessa, olet tärkee ja arvokas.
Onneksi löysin sinut taas, pitkän etsimisen jälkeen. Kävellään yhdessä syvyyksiin.
VastaaPoista