kello näyttää 5:46 ja kyynelvirta ei lakkaa

Heräsin puoli tuntia sitten hänen lähdettyään töihin. Odotan iltapäivää,
jotta voin taas paeta vanhempieni luo turvaan maailmaa, jota minä niin
pelkään. Siellä on hiljaista ja siellä lehtien seassa keijut ja sammalmättäällä
peikot saattaisivatkin asustaa.

Olen suunnitellut päiväni tarkasti. Jokaisen tekemisen, jokaisen
ruoan, jonka aion tänään syödä. Olen suunnitellut kaiken. Se on turvallista.

you're my shooting star

Minä kaipaan menninkäiseni iholle enemmän kuin aikoihin. 

Kaipaan menneeseen yöhön, iho vasten ihoa,

suudelmia vartalon jokaisella kohdalla, toisen tuoksu tarttuu

niin tiukasti kiinni, ettei suihkussa käyminen vie tuoksua pois.

Minulla on siihen yöhön ikävä, ikävä ikävä ikävä.

Olen yrittänyt lukea kirjaa, hymyillä kauniisti ihmisille,
joista en pidä. olen yrittänyt syödä hyvin
ja söinkin.

Minun sydämeni on hukkunut johonkin mustaan massaan.
Sattuu sattuu sattuu, eikä mikään vie surua pois.
Terapiassa on puhuttu vaikeita asioita ja minä yritän olla itkemättä
keskiviikkoisessa terapiassa.

Olisipa minulla syli mihin käpertyä. Olisipa menninkäinen luonani.

keijuja sydänkammioissa

Minun sisälläni vellova paha olo ei suostu katoamaan.

Terapiassa kerron kuinka ainoa asia, jota

voin itse hallita on syömiseni. Kerron kuinka minun 

sisälläni asuu jotain pahaa, joku toinen, joka

tahtoo minun olevan parempi, kauniimpi tai kuollut.

Minä pelkään jatkuvasti tekeväni virheitä. Kysyn,

teinkö tai sanoinko jotain väärin puhuessani tavallisia asioita.

Kysyn "ethän suutu, jos..".

Minun elämäni on pelkäämistä peittojen alla, salaa valutettuja

kyyneliä ja piilotettuja lasinsiruja ympäri asuntoani.

Eilen minä itkin ja huusin, paiskasin juomalasin lavuaariin

ja viilsin jänteeni näkyviin. Minä kävin pelottavan valkotakkisen

miehen paikkailtavana. Hän kohteli minua kuin maailman

säälittävintä olentoa.

Minä tahdon parantua kaikesta tästä. Enemmän kuin mitään

toivon kuitenkin olevani keiju, jonka sudenkorennon siivet

heittävät auringonsäteet seinille. Keiju, jonka kalpealla

iholla ei valu kyyneliä surusta.

(minun täytyy laihtua, anna anteeksi)

Olen viihtynyt vanhempieni luona todella paljon.

Olen viettänyt tutussa huoneessa monia öitä,

syönyt lempiruokiani ja nauttinut rauhallisesta ympäristöstä.

Minun sydämeni lepää sammalvuoteella.

she is a carnival

Tämä paikka on sellainen, jota minä voin kutsua

kodiksi. Täällä minun sydämeni on rauhassa, turvassa,

piilossa kaikelta siltä, mitä minä pelkään.

minun päiväni ovat olleet itkuisen sekavia, ihania puheluita

ihanan enkelin kanssa, liikaa savukkeita, syntymäpäiväsuunnitelmia

ystävälle. minun päivissäni suu on ollut kaarella ylöspäin

ja myöskin alaspäin.

terapiassa puhuttiin uskottomuudesta, lemmikeistä

ja kaikesta todella arkipäiväisesti. päätin tänään, 

että seuraavalla kerralla minä avaudun terapeutilleni

syömisongelmistani, joista olen kärsinyt kohta viisi vuotta.

Minua pelottaa puhua siitä, koska en ole puhunut

yhdellekään aikuiselle siitä. Minun kuitenkin täytyy,

sillä minä tahdon oppia pitämään itsestäni juuri tällaisena kuin olen.

Talvi on pian täällä ja minä en malta odottaa tähtitaivaalle

tuijottelua Menninkäiseni kanssa.

Minä tunnen olevani hevoskarusellin kyydissä. Minä

tunnen pelkoa ja surua. Kyyneleet,

jotka eivät suostu tulvimaan silmistäni pois.

minä en tahdo olla aikuinen

minä taidan vihdoin tietää miksi minun sänkyni alla

on niin paljon painajaisia. minä pian tulen

särkemään maailman kauneimman sydämen

ja painajaiset aikovat rangaista minua siitä.

minuun sattuu.

viime yönä valosaaste piilotti kauniin tähtitaivaan,

enkä nähnyt yhtään tähdenlentoa misään. olisin halunnut,

sillä ne olisivat saaneet sydämeni nauramaan.

ja koska minä uskaltaudun vihdoin kirjoittamaan runoni tänne;

Pisaroissa vihreitä silmiä

ja kauniita lauluja.

Puissa kuiskailee rakastuneen sydämeni syke

minä etsin tähdenlentoja

ja sukellan syvälle muistojeni mereen.

Kurkkua kuristaa merilevä

minun huutoni kaikuu aalloilla.

Kauriinsilmissä helmiä

ja minun keuhkoni täyttyvät aamuyön pimeästä.

katso kanssani tähdenlentoja.

minun herätyskelloni herättää minut kello 03:00 aamuyöllä.

se ääni kutsuu minut parvekkeelle katsomaan tähdenlentoja.

minä tahdon nähdä jotain kaunista,

ehkä siten saisin painajaiset pois sänkyni alta.

ihminen on typerä.

minä valehtelen niin sujuvasti, että jopa toisinaan itsekin

lankean omiin valheisiini. kysyttäessä vastaan, että

voin hyvin, hyvää kuuluu, olen iloinen, mutta todellisuudessa

pitäisi kai sanoa, että minua itkettää ja olen äärimmäisen ahdistunut.

minua pelottaa tulevaisuus.

 

Menkää tekin ulos aamuyöllä tähyilemään taivasta.

Uskon, että tähdenlennot saisivat kenet tahansa hymyilemään.

 

 

olenko minä se helvetin halpa viini

Juon lämmintä mustikkavadelma keittoa peittoon kääriytyneenä.

Syksy. Maa muuttaa väriään vihreästä punaisen eri sävyihin.

Kylmempi tuuli puhaltaa jostain kaukomailta,

villatakki olisi nyt lämmin ja kaulahuivi.

Minä aion tehdä tästä syksystä kauneimman ikinä. Minun syksyni

ovat olleen täynnä surua, kyyneliä, pettymyksiä, yksinäisyyttä.

Tämän syksyn minä aion tehdä asioita, joita en viime syksynä tehnyt.

Minä aion taas käydä sillä tutulla metsäpolulla kameran kanssa.

Aion ostaa uuden takin itse, sillä viime syksynä en

voinut tehdä niin. Minä aion juoda teetä parvekkeella,

valokuvata syksyn lehtitanssia ja kirjoittaa.

Niin. Minä aion taas kirjoittaa runoja.

take me with you

Minua jännittää huominen. Minua pelottaa huominen.

Tänään minua pelotti. Ja minun sydämeni löi

nopeampaa kuin aikoihin. Ahdistuin 

pehmustetulla tuolilla Menninkäisen pitäessä käsissään

vuoronumeroa 910.

Tahtoisin paeta tätä kaupunkia jonnekin. Tahtoisin suudella

Eiffelin alla, tahtoisin kävellä Lontoon katuja käsi kädessä.

Minä tahdon pois tästä kaupungista. 

there's a galaxy in my heart

Todellisuuden paino laskee minua maan pinnalle. Olisin

halunnut leijua pilvien ystävänä vielä hetken. Tahdon

kadota todellisuudesta rinnakkaistodellisuuteen,

jälleen.

Minun ajatukseni lyövät tyhjää. Tahtoisin kertoa,

miten kummallista on nauraa ja tuntea oikeasti

onnellisuuden pistos sydämen pohjassa, mutta

en minä osaa. Tahtoisin kertoa, kuinka minä alan jo hieman

rakastaa elämää.

rummutusta ja punaisten korkokenkien ääni

Punaisten korkokenkien ääni kaikuu kerrostalojen

väleissä. Aurinko kutittelee suupieliä, mutta silti minun

on kylmä.

Tahdon taas paeta todellisuutta kirjojen sivuille.

Siellä minä olen turvassa painajaisilta, todellisuudelta.

Kumpi pelottaa minua enemmän? Harhakuvat tai

todellisuus? 

Vaikka minä nykyään näytän ihmisille enemmän hymyjä,

minun sydämeni pamppailee surun rumpujen tahdissa.

auttakaa

Vaikka sydämeni pinta kasvaa kukkia ja auringon säteitä,

pinnan alla sairaudet pitävät minua tiukassa otteessaan.

Minä hymyilen ja tunnen toisinaan eläväni,

mutta kun pysähdyn paikalleni ajattelemaan,

huomaan itkeväni.

Ne tulevat kai olemaan aina osa minua. 

Ovathan ne olleet jo viimeiset 6 vuotta suuri osa elämäni

jokaista päivää. 

Minä tahtoisin vain nukkua päivien ohi,

elää kauniissa unimaailmoissa,

mutta unimaailmoilla on tarjottavana vain kasa mitä pelottavampia painajaisia.

En muistanut miltä tuntuu koskea pakastealtaan reunaa

tai miltä tuoksuu vaatekaupan käytävät.

En muistanut miltä tuntuu löytää uusia tuoksuja hajuvesikaupasta

tai mitlä tuntuu kävellä tutun vaarallista kävelykatua.

levitän siipeni ja lennän

Ajatukset harhailevat pään sisällä sekavissa jonoissa,

mutta yksi asia on täysin varma.

Minun siipeni kasvavat vahvempina kuin koskaan aikaisemmin.

Rikkinäiset siivet alkavat parantaa haavojaan

ja minä nousen taas pian siivilleni onnellisena.

 

Kunpa voisin näyttää kuinka suuri hymy sisälläni on,

kuinka aurinko tekee seittiä sydämen ympärille

polttaen surun punomaa lankaa.

Minä saan elämäni takaisin.

shh

Kai sinä ymmärrät, etten minä tahdo satuttaa sinua? 

Entä tiesitkö, että rakkautesi jättää sydämeeni jäljen?

Kunpa yö olisi nyt täällä,

sulkisi minut käsivarsilleen, näkymättömiin muulta maailmalta,

turvaan pelkojeni keskelle, jotta voisin itkeä

kastehelmiä lakanoille.

Niistä voisin tehdä sinulle helmikorun ranteesi ympärille.

Siltähän minä tuoksun. Surulta, kyyneliltä.

sulje minut syliisi ja anna minun unohtua siihen

Yön syleillessä meitä,

sinä suljet minut turvallisen tuoksuiseen syliisi.

Pääni sisällä käyn keskustelua puiden ja tuulen kanssa.

Kuulen tarinoita ohikulkijoista, heidän elämästään.

Voivatko puut olla surullisia?

Koivu tien laidalla näytti hetken siltä kuin se itkisi.

Se keinui tuulen riepoteltavana,

kuten minä annan pelkojeni riepotella minua.

Minun sydämeni ympärillä suru kiristää lankojaan.

Tihkusade lyö paljaalle selälle, 

pisarat haihtuvat kuumalta iholta.

 

 

Peilistä katsoo tyttö, jonka silmät kertovat surullisen tarinan.

Tyttö, joka ei näytä enää itseltään.

Piilottelee ulkokuorensa alla kuten silloin ennen.

Unimaailma kutsuu minua luokseen. Peittojen alle,

painajaisten huijattavaksi. Minä tahdon unohtua pimeän syliin.

Vain täksi yöksi.