Yön syleillessä meitä,
sinä suljet minut turvallisen tuoksuiseen syliisi.
Pääni sisällä käyn keskustelua puiden ja tuulen kanssa.
Kuulen tarinoita ohikulkijoista, heidän elämästään.
Voivatko puut olla surullisia?
Koivu tien laidalla näytti hetken siltä kuin se itkisi.
Se keinui tuulen riepoteltavana,
kuten minä annan pelkojeni riepotella minua.
Minun sydämeni ympärillä suru kiristää lankojaan.
Tihkusade lyö paljaalle selälle,
pisarat haihtuvat kuumalta iholta.
Peilistä katsoo tyttö, jonka silmät kertovat surullisen tarinan.
Tyttö, joka ei näytä enää itseltään.
Piilottelee ulkokuorensa alla kuten silloin ennen.
Unimaailma kutsuu minua luokseen. Peittojen alle,
painajaisten huijattavaksi. Minä tahdon unohtua pimeän syliin.
Vain täksi yöksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
kerro minulle kauneimmat salaisuutesi