juuri kun ehtii luulla ja toivoakin, että asiat muuttuisivat, että oloni kyllä helpottaisi.. niin ei. tulin tänään kotiin vanhempieni luota ja minut otti vastaa yksinäisyyden kylmä syli, stressi ja ylitsevuotava ahdistus. yritän pitää itseni erillään lompakkoon piilotetuista teristä. vaikka houkutus on liian suuri. tuntea veri iholla. jo kolme viikkoa ilman itsetuhoisuutta. ei tunnu missään. pitäisikö?

haluaisin mennä suihkuun, mutta tämä kylmyys vaatisi lämmintä vettä, eikä sitä tule. tämä kylmyys vaatisi myös syliä, johon käpertyä. enkelityttö nukkui viimeyönä vieressä, enkä muista milloin viimeksi olisin ollut niin turvassa. sydämessä läikähteli pieni määrä onnellisuuslaineita.

tahdon
pois.