Odotan kahta korppikotkaa pian saapuvaksi kotiini. Turvaton olo. Heti kun he astuvat ovesta sisään, tunnen olevani täysin voimaton, vaarassa. He saapuvat millä hetkellä hyvänsä. Viiden minuutin päästä, 30 sekunnin päästä. Milloin tahansa ja minua pelottaa. Vatsassa tuntuu olevan kirjan hurja Kurimus.

Olen jälleen aloittanut perhosprojektin. Ei enää yhtään haavaa, vain perhosia iholle. Nyt niitä on jo kolme. Eilen meinasin tappaa kaksi, mutta jotenkin minä pysyin vahvana, vaikka olenkin liian rikki.

Korppikotkat ovat täällä.