perjantai 23. maaliskuuta 2012

elämäni on muuttunut hiukan. mietin enemmän syömisiäni kuin koskaan. itkin eilen tytön sylissä jälleen kerran sitä, että olen ruma ja vastenmielinen. tyttö silitti päätä ja sanoi, että kaikki hyvin, itke vain. itkin pitkästä aikaa.. puhuin pitkästä aikaa.

en nykyään puhu tai kirjoita siitä, miltä tuntuu. en osaa. kaikilla on niin paljon helpompaa kun pidän vain turpani kiinni ja hymyilen nätisti.
en jaksa sitä enää. minun on pakko puhua. pää hajoaa.

painan xx kiloa liikaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

kerro minulle kauneimmat salaisuutesi