torstai 31. toukokuuta 2012

maybe i'll be happy one day

Osoitteeni ei tainnut koskaan päivittyä. Kaipaan lukijoitani. Heidän lohduttavia sanojaan pahan hyökätessä pimeistä nurkista. Kaipaan teitä. Etsikään minut. Löytäkää.


ei ole tapahtunut paljoa, ei oikeastaan yhtään mitään. vanhempieni luota pääsin eilen kotiin, tyhjään ja hiljaiseen asuntoon, yksin. itkin paljon, ennen kuin tyttö (onneksi) tuli minun luokseni ja otti minut viereensä. minulla on niin paljon parempi hänen kanssaan. hän on minun enkelini.

syömishäiriöni sai uutta puhtia. vaikka olenkin syönyt huonosti ja miten sattuu ja mitä sattuu ja milloin sattuu, olen laihtunut hieman. en ymmärrä. olin varma, että paino olisi noussut taivaisiin, mutta ei. puoli kiloa oli kadonnut. se on minulle paljon. kaikki miinusgrammat ja miinuskilot ovat.


hiukseni ovat jo paljon pidemmät kuin uskalsin edes toivoa. vain puoli vuotta sitten leikkasin hiukseni lähes kokonaan pois. noin senttimetrin mittainen hiuspehko koristi hassunmuotoista päätäni. näytin erilaiselta, enemmän lesbolta kuin koskaan, hah.
sen jälkeen siistin hiuksiani ehkä kahdesta. leikkasin vain pari senttiä kerrallaan, lukuunottamatta toista puolta, joka leikattiin uudelleen lähes kaljuksi. puolikalju siis.

nyt hiukseni yltävät melkein solisluille! (paitsi vasemmalta puolelta, höh)

millaiset hiukset ovat teidän mieleenne? millainen hiustyyli pukee sinua itseäsi parhaiten? kerro!

4 kommenttia:

  1. kiitos kommentistasi, laitoin tämän uuden blogisi sivupalkkiini! c:

    (ja hiusjutuista, tykkään lyhyistä ja persoonallisesti leikatuista hiuksista muilla mutta itsellä olen tottunut pitämään alaselkään asti ulottuvia hiuksia enkä oikein osaisi olla ilman!)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos ihana!

      tykkään itsekin persoonallisista hiuksista. itselläni ja muilla!

      Poista
  2. pistin tän uuden osoitteen blogini blogiluetteloon sivupalkkiin. c:

    VastaaPoista
  3. Aina ulkoapäin minusta näkyy mikä minä sisältä olen sinä hetkenä. Sisällä on paljon, joten hiustyylejä ollut paljon. Usein tukka on lähtenyt - vihassa, surussa ja itseinhossa - saksilla pois lohduttomana iltana. Olen aina halunnut pitkät hiukset, mutta valitettavasti lohduttomia iltoja on ollut liikaa ja tulee tulemaan liikaa.

    Stressi pudotti hiukset ja sai puolet päätä kaljuksi. Nyt tupot jo kasvaa.

    Minkälaisista hiuksista unelmoisin? Sellaisista joiden taakse voi piiloutua. Vallattomista. Luonnollisen väriset. Lyhyet tai pitkät - ei väliä.

    Parhaat on sellaiset hiukset, jotka pysyy. Jotka ei lähde pois. Jotka on vahvoja kun itse ei ole. Ei teeskentelevät niinkuin minulla nyt.

    Kauniilta kuulostaa sinun tukka. Kuulostaa että se pitää sinusta. Toinen puoli on vahva ja suojelee toista puolta joka saa olla herkkä ja haavoittuvainen.


    mei'i

    VastaaPoista

kerro minulle kauneimmat salaisuutesi