maanantai 6. toukokuuta 2013

ulkona on tänään harmaata ja kylmää. itken sohvalla ja yritän kirjoittaa tätä. yritän saada jotain ajatuksia johonkin, pois sisältä. sattuu niin paljon, että halkean tästä. katkaisisin mieluummin jalkani kuin kävisin tämän henkisen tuskan läpi, taas, aina, jatkuvasti.

tyttö on kaukana luokkansa kanssa. siellä mukana, samassa huoneessa hänen kanssaan nukkumassa on se pieni ja ujonnäköinen tyttöolento, jota minun tyttön on sanonut kauniiksi. olen vainohrhainen ja ahdistunut.

tämä on kamalaa.


3 kommenttia:

  1. Voimii sulle, olet tärkee : )

    VastaaPoista
  2. Onko sinulla siellä ketään juttukaveria? Muitakin kuin tyttö? Tarkoitan kavereita tai muita läheisiä. Ylipäätään sellaista kelle voisi puhua. Jos ei ole, tule rohkeasti puhumaan minulle. (s-posti).
    Ei ole oikein selvitä tuosta kaikesta päivä toisensa jälkeen yksin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole ketään joka nyt pääsisi auttamaan. Olen kysynyt monelta ystävältä. Tai niiltä joihin luotan.

      Poista

kerro minulle kauneimmat salaisuutesi