maanantai 20. tammikuuta 2014

the cruelest thing of all is false hope

viikonlopun aikana minulle selvisi, että olen nyt yksin. minulla ei ole enää ketään kehen voin luottaa, ketään kenelle kertoa salaisuudet, jotka ryömivät ihon alla kuin toukat. minulla ei ole ketään, jonka sanoilla olisi enää painoa, ketään jota suudella tuntematta pelkoa. minulla on ystäviä ja tyttöystävä, mutta kukaan heistä ei ole luottamukseni arvoinen enää.

en tule toipumaan tästä. rikotut lupaukset hajottivat minut atomeiksi. olen itkenyt suurimman osan viikonlopustani, unohtanut syödä ja nukkua. olen repinyt hiuksiani ja saanut paniikkikohtauksia, yrittänyt huutaa, mutta ääntä ei tullut.

minuun sattuu niin paljon. 

3 kommenttia:

  1. Et ole silti yksin, muista se. Toivottavasti löydät pian jonkun, johon uskaltaa luottaa uudelleen.
    Kaikki järjestyy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. en tiedä haluanko, että kaikki järjestyy enää. olen väsynyt ompelemaan haavoja

      Poista
  2. Vaihtoehtoja ei silti taida olla. Olet väsynyt, mutta haavatkin ajan kanssa paranevat, vaikkakin vain ajan

    VastaaPoista

kerro minulle kauneimmat salaisuutesi