torstai 19. elokuuta 2010

she is a carnival

Tämä paikka on sellainen, jota minä voin kutsua
kodiksi. Täällä minun sydämeni on rauhassa, turvassa,
piilossa kaikelta siltä, mitä minä pelkään.


minun päiväni ovat olleet itkuisen sekavia, ihania puheluita
ihanan enkelin kanssa, liikaa savukkeita, syntymäpäiväsuunnitelmia
ystävälle. minun päivissäni suu on ollut kaarella ylöspäin
ja myöskin alaspäin.

terapiassa puhuttiin uskottomuudesta, lemmikeistä
ja kaikesta todella arkipäiväisesti. päätin tänään, 
että seuraavalla kerralla minä avaudun terapeutilleni
syömisongelmistani, joista olen kärsinyt kohta viisi vuotta.

Minua pelottaa puhua siitä, koska en ole puhunut
yhdellekään aikuiselle siitä. Minun kuitenkin täytyy,
sillä minä tahdon oppia pitämään itsestäni juuri tällaisena kuin olen.


Talvi on pian täällä ja minä en malta odottaa tähtitaivaalle
tuijottelua Menninkäiseni kanssa.

Minä tunnen olevani hevoskarusellin kyydissä. Minä
tunnen pelkoa ja surua. Kyyneleet,
jotka eivät suostu tulvimaan silmistäni pois.

5 kommenttia:

  1. hienoa että aiot kertoa terapeutillesi, olen ylpeä vahvuudestasi♥

    syksy on kaunis ja niin olet sinäkin,
    älä huku kyyneliin.

    VastaaPoista
  2. Minulla on samanlainen olo. Kyyneleet vain eivät tule...

    VastaaPoista
  3. Miten on mahdollista että tämä on kuin suoraan minun elämästäni?

    Kirjoitat valtavan kauniisti, kuulostaa juuri siltä ajatuksenvirralta mitä jotkut harvat ja valitut osaavat tuoda myös paperille. Itse en osaa sitä ainakaan vielä.

    VastaaPoista

kerro minulle kauneimmat salaisuutesi