torstai 29. heinäkuuta 2010

keijujen tanssia katossa

Minun sydämeni muodostaa lattioille rakkauslammikoita,
hiukset laskeutuvat takkuisena olkapäille,
hymyilen kaikelle mikä näyttää kauniilta. Minä siivoan,
katselen tavaroita, luen päiväkirjoja. Minä unohdun muistoihin,
jotka satuttivat, hymyilyttivät, tekivät minut toisinaan onnellisiksi.


Yksinäistä. Kävelen ympäriinsä vailla tekemistä. Katselen kirjojen
kylkiä, toivon itseni kirjojen sivuille. Suunnittelen leikkaavani
hiuksiani lyhyemmiksi. Suunnittelen humaltumista
alkoholista, suudelmista, rakkaudesta.

Kirjoitan ylös numeroita, joihin joudun aina uudelleen ja
uudelleen pettymään. Kirjoitan numerot pienempinä,
sellaisina kuin ne tahtoisin. 


Minä tahdon olla keiju. Lapaluut siipinä. Pieni, siro.

Aamulla satoi kaatamalla vettä. Se ropisi ikkunalautoja vasten.
Pisarat löivät toisinaan ikkunaan pitäen kovaa ääntä. Näin unia
pelottavista asioista. Aamusavuke maistui erilaiselta.

Minä tahdon uuden alun.

2 kommenttia:

  1. Minkälaisen alun? Ei ihmisiä ole tarkoitettu keijuiksi..

    VastaaPoista
  2. Voi, kun minäkin toivoisin olevani niin hento...Miksi tässä on niin kiinni?

    VastaaPoista

kerro minulle kauneimmat salaisuutesi