Minä kaipaan menninkäiseni iholle enemmän kuin aikoihin.
Kaipaan menneeseen yöhön, iho vasten ihoa,
suudelmia vartalon jokaisella kohdalla, toisen tuoksu tarttuu
niin tiukasti kiinni, ettei suihkussa käyminen vie tuoksua pois.
Minulla on siihen yöhön ikävä, ikävä ikävä ikävä.
Olen yrittänyt lukea kirjaa, hymyillä kauniisti ihmisille,
joista en pidä. olen yrittänyt syödä hyvin
ja söinkin.
Minun sydämeni on hukkunut johonkin mustaan massaan.
Sattuu sattuu sattuu, eikä mikään vie surua pois.
Terapiassa on puhuttu vaikeita asioita ja minä yritän olla itkemättä
keskiviikkoisessa terapiassa.
Olisipa minulla syli mihin käpertyä. Olisipa menninkäinen luonani.
Olen samoissa fiiliksissä; kaipaan syliä, johon kaatua, joka pitää otteessaan, lohduttaa ja lämmittää silloin kun taivas on musta ja aurinkoa vailla.
VastaaPoistatoivottavasti pääset siihen syliin pian
VastaaPoistaMinäkin kaipaan syliä...
VastaaPoista