keskiviikko 16. helmikuuta 2011
everything will be alright
minä en muista milloin viimeksi olisin uskonut tuohon lauseeseen. en kai koskaan, en ainakaan täysin. kunpa kaikki olisi hyvin. kunpa tämä loputon ahdistus katoaisi. kunpa nämä uudet lääkkeet alkaisivat toimia paremmin kuin aikaisemmat. minä kaipaan elämääni. minä kaipaan sitä ihmistä, joka minä olin ennen näitä ongelmia, ennen miljoona diagnoosia eri lääkäreiltä.
useana päivänä olet miettinyt, että tarvitsisin paikan, jonne kadota yksin päiviksi. omien ajatusten kanssa. tahdon selvittää ajatuksiani, minun täytyy. pää on niin sekaisin. en saa mistään mitään selvää. uni ja todellisuus sekoittuvat sumuiseksi maailmaksi, enkä tiedä olenko, missä olen, kuka ja miksi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
välillä elämä on niin sotkuista, ettei yhdestäkään täysjärkisestä ajatuksesta tai tunteesta saa otetta. silti voi vain yrittää ja koittaa vähän kerrassaan ymmärtää itseään ja toimia omaksi parhaaksi. vaikeaa ja vielä vaikeampaa, mutta erittäin palkitsevaa. sillä luovuttajat eivät saa mitään.
VastaaPoistaJospa se lause olisi totta.
VastaaPoistajoskus kaikki on hyvin, oikeasti.
VastaaPoista