yö laskeutuu hitaasti ylleni. kello ei ole vielä edes kahta aamuyöstä ja tuntuu yksinäiseältä, vaikka puhelimen toisessa päässä enkelityttö puhuu. vanhempieni luona jälleen. rauhoittumassa. aloitan uuden lääkityksen. itseasiassa kaksi uutta lääkitystä. pelottaa. vihaan lääkkeiden aloittamisvaihetta. se on täynnä pahoinvointia ja päänsärkyä.
lääkekaappi meni uusiksi siis, rahaa meni liikaa, eikä oikeasti kiinnosta olla mitään tai missään.
tuntuu niin tyhjältä ilman menninkäistä. ei ole aamupuheluita, joissa toivotetaan hyvää huomenta, eikä kahvitteluhetkiä yhdessä. ( enkelityttö ei juo kahvia, eikä teetä. ) minulla on ollut niin yksinäisiä päiviä. ei tähtitaivaita, ei edes kauniita pilviä. harmaata kaikkialla.
enkelityttö on minun suurin tuki ja turvani nykyään, näinä vaikeina päivinä. hän on minun kallioni, joka estää mustaa vettä (ettei se vie minua mennessään) ja hän on minun sylini, johon käpertyä kun kyyneleet valuvat poskilla.
Yritä jaksaa. Haluaisin halata sinua.
VastaaPoistaJospa tällä kertaa uudet lääkkeet auttaisivat sinua ja tulisi parempi olo, hali <3
VastaaPoistaminäkin otan sinut syliini ja lahjoitan yhden tähden lisää taivaallesi.
VastaaPoista