kunpa minulla olisi tarpeeksi sanoja. haluaisin kertoa miten paljon
poika, enkelityttö ja menninkäinen minulle merkitsevät. kuinka heidän
olemassaolonsa saa minut jaksamaan seuraavaan päivään.
en minä ole ansainnut niin upeita ihmisiä elämääni.
ja vaikka minun elämässäni olisi niin paljon syitä olla onnellinen,
minä olen vain surullinen ja typerä tyttöolento,
joka ei saa elämästä millään otetta. vaikka jokainen solu
yrittää elää, elämä ei tunnu samalta kuin ennen. silloin kauan sitten.
lääkkeet ottamatta, liikaa ruokaa, tähdetön taivas, liikaa tupakkaa,
kahvia ja yksinäisyydentunne. ei minun tarvitse olla yksin,
tuntisin oloni yksinäiseksi missä tahansa.
Joskus tunteita on niin vaikeaa pukea sanoiksi, joskus taas niitä on niin helppo kuvata vain yhdelläkin sanalla, esimerkiksi 'tyhjyys' tai 'hiljaisuus'.
VastaaPoistaMoni (epäilisin jopa, että jokainen) masennuksesta kärsivä ihmisolento kärsii tiedostuksesta, että elämässä on monia onnea tuottavia asioita, mutta niistä ei pysty, ei enään osaa iloita. Minäkin kärsin tästä tuskaisesta tiedostuksesta, etten nauti elämästä vaikka voisin, vaikka se olisi periaatteessa niin helppoa.
Voimia <3 Minulla on sinulle blogissani palkinto :)
VastaaPoista