lauantai 28. joulukuuta 2013

your thoughts kill you, don't they?

olen kaivanut terät taas esille. en ole vielä
tehnyt yhtään mitään, mutta haluan.
kovemmin kuin aikoihin.

yli neljä kuukautta ilman yhtään viiltoa
tuntui saavutukselta
kunnes paras ystävä sanoi
ettei se ole mikään saavutus ja vertasi
sitä kynsien puremiseen.

haluaisin sanoa, että kyllä minä tästä vielä selviän.
ja että:
"but down the road the sun is shining
in every cloud there's a silver lining
just keep holding on (just keep holding on)
and every heartache makes you stronger
it won't be much longer
you'll find love
you'll find peace
and the you you're meant to be
i know right know that's not the way you feel
but one day you will"




keskiviikko 25. joulukuuta 2013

en voi yhtään hyvin.

maanantai 23. joulukuuta 2013

All monsters are human

Olen itkenyt päivittäin. Paljon. Milloinkohan nämä kyyneleet loppuu? Lohduttoman paljon surua sisällä, eikä ketään kenelle se kaikki purkaa. Ei minulla ole juurikaan ihmisiä ympärilläni. Tyttö tietysti, mutta hänellä on juuri ja juuri aikaa pysähtyä suutelemaan minua. H on ja ei. Se ei ole kiinnostunut, eikä se jaksa vaivautua edes kysymään mitä minulle kuuluu. Paras ystävä ei tiedä nykyisistä mielentiloistani mitään. Hän on liian tuomitseva.















Huomenna on jouluaatto. En odota saavani lahjoja, mutta se ei olekaan tärkeintä. Isä osti minulle jo varusteita ensi vuoden retkeilyä varten. Pikkusisko sanoi ostaneensa jotain pientä. Siinä kaikki. Pikkuveli antoi 20e ja sanoi, että sillä voin ostaa vaaleanpunaisen termospullon.

















Romatisoin kuolemaa, mutta en välitä. Minä uskon sen olevan paljon parempaa kuin eläminen tässä. Pää on liian täynnä mustaa. Sydän harmaantuu ja murenee. En minä tahdo selvitä enää.

tiistai 17. joulukuuta 2013

maanantai 16. joulukuuta 2013

i thought i would be happy by now

kaipuu maailmalle.

mutta enhän minä voi mennä minnekään. olen epäonnistunut ja pelokas peikkolapsi. painajaisia sängyn alla ja seinillä verta. tämä on minun elämääni nyt ja minun täytyy kai hyväksyä se. lääkärin lausunnossa pyydetään jatkoa työkyvyttömyyseläkkeeseen kaksi vuotta lisää. sen tarkoittaa yhteensä 4 vuotta työkyvyttömyyttä. vuosi sairauslomaa ennen sitä.

eihän tämä ole elämää. miksi minä vaivaudun edes hengittämään enää?

haluan kuolla kauniina kevätsunnutaina.

lauantai 7. joulukuuta 2013

with side-effects

uuden lääkityksen aloittaminen on aiheuttanut oireita,
joista en pidä yhtään. jokainen ruoka oksettaa ja haisee
epämiellyttävältä. päätä särkee ensimmäisen tunnin jälkeen
lääkkeen nielaisemisesta. vatsaan koskee koko ajan.

olen normaalia ahdistuneempi ja surullisempi.

en ole pariin päivään juurikaan nauttinut mistään. join rommia
ja katsoin linnan juhlia. en osannut nauttia siitäkään samoin kuten
viime vuosina.







en ole tuntenut itseäni riittäväksi. en tytölle. en pojalle. en perheelleni
enkä ystävilleni.
olen epäonnistunut kaikessa. pelkään maailmaa ihan liikaa voidakseni
nauttia siitä mitä ympärilläni tapahtuu. mistä saisin apua tähän pelkoon?

toivoisin nyt, että joku vaan veisi minut pois täältä. kauas pois.

maanantai 2. joulukuuta 2013

fight off your demons

uuden lääkityksen aloittaminen pelotti ahdistuskohtauksiin ja itkuihin asti. soitin jatkuvasti tädilleni ja kysyin sivuoireista. nyt on parempi olo onneksi. en saanut anafylaktista shokkia tai tajuttomuus -kouristuskohtausta. se on hyvä.


olen hymyillyt ja itkenyt. ystävä palasi osaksi elämääni ja se on tuntunut hyvältä. niin paljon hymyilyä ja lämpöä, turvallisuutta ja onnentulvahduksia. kaipasin tätä.

syömisestä on tulossa taas liian suuri ongelma, mutta en jaksa antaa sen häiritä juuri nyt. ei kai sillä ole väliä kun on muutenkin niin reunalla. hetken ajan luulin voivani niin paljon paremmin, mutta erehdyin. huono itsetunto vie voimia jatkuvasti. loputtomat itkut peilin edessä pahenevat. eikä siihen auta mustasukkaisuus (vaikka se onkin turhaa).