kaipuu maailmalle.
mutta enhän minä voi mennä minnekään. olen epäonnistunut ja pelokas peikkolapsi. painajaisia sängyn alla ja seinillä verta. tämä on minun elämääni nyt ja minun täytyy kai hyväksyä se. lääkärin lausunnossa pyydetään jatkoa työkyvyttömyyseläkkeeseen kaksi vuotta lisää. sen tarkoittaa yhteensä 4 vuotta työkyvyttömyyttä. vuosi sairauslomaa ennen sitä.
eihän tämä ole elämää. miksi minä vaivaudun edes hengittämään enää?
haluan kuolla kauniina kevätsunnutaina.
Ei sekään tee elämästä yhtään sen tärkeämpää että kävis töissä niin kuin suurin osa ihmisistä käy. Sun elämä on tuollaista, eikä yhtään vähempiarvoista. Oot arvokas just sellasena kuin olet, eikä sun muuta tarttee ollakaan. Koita nähä sun elämä positiivisessa valossa, koska pelkkä toinen näkökulma auttaa paljon : )
VastaaPoistakiitos sanoistasi.
Poistaolen yrittänyt, mutta tuntuu, että joka kerta kun yritän nähdä maailman valon läpi, varjot onnistuvat tunkeutumaan läpi.
raskasta yrittää aina uudelleen.
hei, sama tilanne täällä, viides vuosi "poissa normaalista" käymässä loppua kohden. mut tosiaan, ei se tee meistäyhtään vähempiarvoisia, vaikka ei ollakaan valtavirtaa. mä en välttämättä edes pysty koskaan töihin, en ainakaan täyspäiväisesti - ehei, en todellakaan! ja vaikka joskus se tuntuu raskaalta niin itselleen on vain annettava aikaa ja yritettävä ymmärtää et tää on nyt tää hetki ja tulevaisuus voi olla vaikka mitä :3
VastaaPoista<3 olet ihana tyttö, elina
VastaaPoista