uuden lääkityksen aloittaminen pelotti ahdistuskohtauksiin ja itkuihin asti. soitin jatkuvasti tädilleni ja kysyin sivuoireista. nyt on parempi olo onneksi. en saanut anafylaktista shokkia tai tajuttomuus -kouristuskohtausta. se on hyvä.
olen hymyillyt ja itkenyt. ystävä palasi osaksi elämääni ja se on tuntunut hyvältä. niin paljon hymyilyä ja lämpöä, turvallisuutta ja onnentulvahduksia. kaipasin tätä.
syömisestä on tulossa taas liian suuri ongelma, mutta en jaksa antaa sen häiritä juuri nyt. ei kai sillä ole väliä kun on muutenkin niin reunalla. hetken ajan luulin voivani niin paljon paremmin, mutta erehdyin. huono itsetunto vie voimia jatkuvasti. loputtomat itkut peilin edessä pahenevat. eikä siihen auta mustasukkaisuus (vaikka se onkin turhaa).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
kerro minulle kauneimmat salaisuutesi