All monsters are human

Olen itkenyt päivittäin. Paljon. Milloinkohan nämä kyyneleet loppuu? Lohduttoman paljon surua sisällä, eikä ketään kenelle se kaikki purkaa. Ei minulla ole juurikaan ihmisiä ympärilläni. Tyttö tietysti, mutta hänellä on juuri ja juuri aikaa pysähtyä suutelemaan minua. H on ja ei. Se ei ole kiinnostunut, eikä se jaksa vaivautua edes kysymään mitä minulle kuuluu. Paras ystävä ei tiedä nykyisistä mielentiloistani mitään. Hän on liian tuomitseva.

Huomenna on jouluaatto. En odota saavani lahjoja, mutta se ei olekaan tärkeintä. Isä osti minulle jo varusteita ensi vuoden retkeilyä varten. Pikkusisko sanoi ostaneensa jotain pientä. Siinä kaikki. Pikkuveli antoi 20e ja sanoi, että sillä voin ostaa vaaleanpunaisen termospullon.

Romatisoin kuolemaa, mutta en välitä. Minä uskon sen olevan paljon parempaa kuin eläminen tässä. Pää on liian täynnä mustaa. Sydän harmaantuu ja murenee. En minä tahdo selvitä enää.

it's not that i don't feel the pain, i'm just not afraid of hurting anymore

haluan hautajaisiini kuusen oksia ja liljoja.

i thought i would be happy by now

kaipuu maailmalle.

mutta enhän minä voi mennä minnekään. olen epäonnistunut ja pelokas peikkolapsi. painajaisia sängyn alla ja seinillä verta. tämä on minun elämääni nyt ja minun täytyy kai hyväksyä se. lääkärin lausunnossa pyydetään jatkoa työkyvyttömyyseläkkeeseen kaksi vuotta lisää. sen tarkoittaa yhteensä 4 vuotta työkyvyttömyyttä. vuosi sairauslomaa ennen sitä.

eihän tämä ole elämää. miksi minä vaivaudun edes hengittämään enää?

haluan kuolla kauniina kevätsunnutaina.

with side-effects

uuden lääkityksen aloittaminen on aiheuttanut oireita,

joista en pidä yhtään. jokainen ruoka oksettaa ja haisee

epämiellyttävältä. päätä särkee ensimmäisen tunnin jälkeen

lääkkeen nielaisemisesta. vatsaan koskee koko ajan.

olen normaalia ahdistuneempi ja surullisempi.

en ole pariin päivään juurikaan nauttinut mistään. join rommia

ja katsoin linnan juhlia. en osannut nauttia siitäkään samoin kuten

viime vuosina.

en ole tuntenut itseäni riittäväksi. en tytölle. en pojalle. en perheelleni

enkä ystävilleni.

olen epäonnistunut kaikessa. pelkään maailmaa ihan liikaa voidakseni

nauttia siitä mitä ympärilläni tapahtuu. mistä saisin apua tähän pelkoon?

toivoisin nyt, että joku vaan veisi minut pois täältä. kauas pois.

fight off your demons

uuden lääkityksen aloittaminen pelotti ahdistuskohtauksiin ja itkuihin asti. soitin jatkuvasti tädilleni ja kysyin sivuoireista. nyt on parempi olo onneksi. en saanut anafylaktista shokkia tai tajuttomuus -kouristuskohtausta. se on hyvä.

olen hymyillyt ja itkenyt. ystävä palasi osaksi elämääni ja se on tuntunut hyvältä. niin paljon hymyilyä ja lämpöä, turvallisuutta ja onnentulvahduksia. kaipasin tätä.

syömisestä on tulossa taas liian suuri ongelma, mutta en jaksa antaa sen häiritä juuri nyt. ei kai sillä ole väliä kun on muutenkin niin reunalla. hetken ajan luulin voivani niin paljon paremmin, mutta erehdyin. huono itsetunto vie voimia jatkuvasti. loputtomat itkut peilin edessä pahenevat. eikä siihen auta mustasukkaisuus (vaikka se onkin turhaa).

Muistaako minua kukaan?

Minä halusin palata. Sanani jäävät nykyään kirjoittamatta, sanomatta. Kukaan ei kuuntele tai ehkä en vain enää osaa kertoa kenellekään.

Huolitteko minut takaisin?

en osaa kirjoittaa blogia hyvinä päivinä. se on ikävää ja hassua.

nyt taas huono kausi otti vallan. paras ystävä sanoi, että paranen liian hitaasti eikä hän jaksa enää. sanoi, että pärjäile, toivon sulle kaikkea hyvää. siihen se siis loppui. 13 vuoden ystävyys. onko tää totta?
sitä ennen pikkusisko joutui taas sairaalaan itsemurhayrityksen takia. jo toisen kerran kahden kuukauden sisään. ei vaan suju kenellekään ja se vaikuttaa minuun. miks just minun läheisiin sattuu?

en tiedä miten jaksan kannatella tätä kaikkea.