Katulampun tuoma turvallinen valo täyttää huoneen. Poika nukkuu sängyllä, tuhiseva pieni siilipoika, eikä minulla ole mitään tekemistä. Katselen muistoja kansioista. Hymyilevät kasvot kun täytin niin paljon, että minusta voisi käyttää sanaa "aikuinen". Minä katselen kuvia lapsensilmilläni ja unohdan miten ihanalta tuntui olla lapsi. Eihän minun lapsuuteni ollut edes ihanaa.

Pian on keskiyö, eikä väsymys ole saapunut painamaan silmäluomia kiinni. Juon teetä ja kaipaan seuraa. Kaipaan iholle, lähelle, syliin, kainaloon. Siihen. Siihen minä kaipaan. Pääni sisällä tyttö punaisessa kukkamekossa pomppii lammikoita ja katselee taivaalle, odottaa tähtisadetta. Kielelle sataa tähtilunta, taikalunta.