Yön hiljaisuudessa menninkäinen itkee ja minä pidän sisälläni kaiken. Olen tukena, lohdutan. Teen sen mitä pystyn, mitä jaksan. Ja murrun lopulta palasiksi lattialle. Se kuinka käsi hänen kädessään, ei minun käteni. Alkoholi katoaa verestä liian nopeaa. Poltan savukkeen ja itken vessassa vain sen verran, ettei kukaan huomaa.

"Tarvitsen tukea liikaa" ja minä teen parhaani, mutta minua ei nähdä. Olen näkymätön tukikallio, minua ei kiitetä. Keräilen sydänmuruja lattialta, osa katoaa viemäreihin. Pelkään ja silti jatkan hymyilyä. Kaikkihan on hyvin. Minä voin hyvin, kiitos.