maalaan varpaankynnet uudella punaisella kynsilakalla. tahdon olla tuon kuvan tyttö, sillä hän näyttää onnelliselta, vaikkakin toisaalta myös kaipaavalta. minulla ei ole ketään, jonka kanssa polttaa tupakkaa ja juoda teetä, keskustella, nauraa, itkeä.

olisipa pian aamu. menninkäinen tulee luokse ja minä aion pitää häntä lähellä. minä nukun päivät ja valvon yöt. minä pelkään öitä ja pimeää ihan liikaa. ahdistun ja itken. katulampun valo keimailee seinillä, mutta se ei riitä nyt pelastamaan minun yötäni.

ylihuomenna lääkäri ja terapiaa. se tarkoittaa lisää lääkkeitä ja sitä, etten pystykään puhumaan. haluaisin kertoa terapeutilleni kaiken, mutta sanat jäävät kurkkuun kiinni. minun pitää opetella puhumaan. en minä muuten selviä. olen kyllästynyt olemaan puhumatta. pidän kaiken itselläni, pelkään että satutan.

lintujen laulua ei kuulu. vain varisten pelottavaa raakumista. alastomat puut näyttävät yksinäisen kauniilta. maa jalkojen alla pitää kaunista ääntä. voisin yrittää antautua unipainajaisille, varjoille. en edes tiedä millä nimellä enää kutsun kaikkea sitä pahaa, mikä sisälläni on. varjot. pimeys. musta. painajaiset, peikot (niin kuin lempikirjassani. ehkä voisin kutsua niitä peikoiksi kuten mustasiipinen tyttö.)

peikkoja sängyn alla. ilkeitä keijuja nauramassa, ivaamassa rumuuttani. ne näkevät pimeässä.