tänään on ollut surupäivä. olen ollut itkuinen, mutta pitänyt itkut piilossa. isä sanoi minun olevan häpeäksi, hänelle, koko suvulle. hänen äänestään kuulin, että "miksi et voi olla kuten tavalliset tytöt" ja minua itketti lisää. olen kirjoittanut turhia sanoja muistiin, katsonut kun lumi liikkuu aavemaisena asfaltin pintaa pitkin ja meinannut liukastua useasti. parveke on jäässä. ulkona on kylmää. lunta ja jäätä. sydän on jäässä.

haluaisin kertoa onnellisia asioita. minulla on uusia kirjoja, jotka saavat hymyilemään. tuntemaan muutakin kuin alituista tyhjyyttä ja surua. fantasiaseikkailu, tositarinoita ja keijuja. alicen seikkailuja ihmemaassa ja enselin ja kreten seikkailuja zamonian suuressa metsässä. tahtoisin lukea taas sadun peikosta ja keijusta. tahtoisin lukea muumikirjoja ja juoda teetä. tahdon muumimamman sienimuhennosta ja pannukakkuja!

haluaisin olla onnellinen. tavallinen. mutta mikä on tavallisen määritelmä?