how can I escape?

tuntuu kuin pitäisi kadota hetkeksi. en tiedä mitä kirjoittaa. ei minulla ole enää sanoja. on vain surun kutomaa verkkoa sydämeni ympärillä, sanoja, joita kukaan ei ymmärrä. minulla on jäljellä vain sokkeloinen masennukseni labyrintti, johon unohdettiin rakentaa ulospääsy. minulla ei ole enää tähtitaivasta tai horisonttiin katoavan auringon kajoa.

minä hukun sydämeni mustaan mereen. en anna kenenkään vetää minua täältä pois. turvallinen yksinäisyyteni välinpitämättömyys. turvallinen käsikirjoitus, josta aion edelleen pitää kiinni. olen vahva, niinhän te luulette kun huudan "haistakaa vittu" ja hymyilen ylpeänä.

ja kuinka jokainen puhuu minusta niinkuin he tuntisivat minut. "you're a strong girl. i know you'll survive. you always do." sanoo ystävä amerikoista ja minä huudan, etten minä ole supersankari, enkä minäkään kestä kaikkea. minun sydämeni ei ole terästä. minun sieluni ei ole vahingoittumaton. minä kestän paljon, olen kestänyt paljon, mutta minulla on rajani.

minä olin se tyttö, jota maailma ei saanut rikki. mutta minun ulkokuoreni halkeilee ja pian ihmiset voivat nähdä sisälläni vellovan mustan meren, surun kutomat verkot, masennuksen kylmän sylin. niin ei saa tapahtua. lukitsen nyt sydämeni. lukitsen sanat sisälleni.

vaikka torstaina olisi terapia, en tiedä mitä kerron. kerronko kuinka jo kolmannen kerran pelastin menninkäisen hengen. kerronko kuinka voimaton olen. en uskalla puhua, sillä osasto olisi jälleen askeleen lähempänä. toisaalta haluan kertoa kaiken. lääkäri on mukana kuuntelemassa minua ja ehkä minä nyt saan lääkkeet, jotka auttavat nukkumaan ja lääkkeet, jotka rauhoittavat ahdistuneen minäni.

i'm slowly drowning

minä hukun surun määrään. minun menninkäiseni.. minun rakas menninkäiseni jälleen yritti tuhota itsensä. minä pidän hänen korujaan, tavaroitaan. hän on suljettujen ovien takana. hän huusi, repi haavani auki, vuosin verta. pidin häntä paikallaan kynsin hampain, olin hänen niskassaan. estin hänen itsemurhayrityksensä. minä taidan olla voimaton nyt. henkisesti ja fyysisesti.

en jaksa enää.

i just want to disappear and never come back. i just wanna be alone. i wanna be alone in my own darkness.

if i needed someone

yritän saada ajatuksistani selkoa. ei mitään. päässä pyörii eilinen yö. liikaa unilääkkeitä, muistin menettämistä, Rosa ja Musta. pelkäsin koko yön. menninkäisen sylissä oli silti turvallisempaa. kuka tahansa. ei yksinäisyyttä, eikä Rosaa tai Mustaa. kuka tahansa muu on turvallisempi. (vaikka toisinaan suru, yön kuristavat kädet ja peikot ovat turvallisempia kuin kukaan)

enkelityttö ei ole kaupungissa ja minä kaipaan häntä. kunpa hän olisi täällä, sillä hän tietää enemmän kuin kukaan muu. hän tietää minun harhoistani, minun peloistani. hän tietäisi.

she was hurricane

vaaleanpunaiset jouluvalot piirtävät jalkoihin jalanjälkiä. tyyny kosteana kyynelistä, silmät turvonneena kirjoitan sanoja päiväkirjan sivuille. eilinen oli pahimpia päiviä aikoihin. autossa ahdistuin, itkin ja yritin hengittää. vanhempieni luokse saavuttuani itkin tunteja, kunnes vihdoin nukahdin valvottuani vuorokauden ympäri. painajaiset herättivät 21:09. harhojen keskellä ei ollut yksinäistä. se sama hahmo, ilman kasvoja, äänet, joita kukaan muu ei kuule ja väsymys iski uudelleen vasta kun muut heräsivät.

aamuyö oli täynnä unia, painajaisia. kuolemaa, verta vuotavat käsivarret. hyönteisiä ihon alla ja kuolleiden kalojen meri.

ei ole sanoja.

make a wish

Kiitos! Teitä on jo uskomattomat 71 lukijaa!

Haluan siitä syystä antaa teille toivomuksen toivottavaksi. Saat yhden toiveen blogini suhteen. Kommentoi tähän ja kerro mitä haluaisit nähdä/lukea. Toteutan toiveen jos mahdollista.

Kiitos, pus.

I don't wanna breathe unless I feel you next to me

eilinen oli terapiaa. purskahdin melkein itkuun kun hän kertoi skitsofreniasta, persoonallisuushäiriöistä ja kaikesta muustakin. terapian jälkeen lääkkeitä ja olutta. nukahdin enkelitytön ja menninkäisen väliin. he puhuivat minusta. (enkä minä kestä sitä, että minä olen puheenaihe).

itkin ja nukuin lähes kaksitoista tuntia näkemättä unia. ei edes painajaisia.

odotan jotakuta seurakseni. juuri tällä hetkellä pelkään olla yksin. muistelen jokaisen partaterän piilopaikkaa. mietin lääkkeiden vaikutusta alkoholin kanssa. minä olen sekaisin ja pääni on sairaita ajatuksia täynnä.
onneksi tänään enkelityttö tulee tänne ja saan käpertyä siihen syliin ja kertoa asioita. vaikka kerroinkin hänelle kaiken.. hän tietää enemmän kuin kukaan muu. minä luotan häneen.

mutta nyt pelkään enemmän kuin koskaan aikaisemmin, ettei hän olekaan luottamukseni arvoinen. hänhän petti jo yhden lupauksen. voisi hän tehdä sen uudelleenkin.

minä pelkään kaikkea nykyään. ihan kaikkea.

my demons

menninkäinen puhuu asioista, jotka ovat minulle arkipäivää, tavallista elämää ja hänelle se kai on jotain uutta, omituista, pelottavaa, en tiedä. en saa hänestä selvää, en nykyään, en enää.

kaikki tuntuu vaikealta. terapiassa pitää jälleen vaieta. siksi, etten uskalla puhua ja siksi, että menninkäisen asiat eivät saa tulla ilmi. en voi kertoa kenellekään, kuinka hän suunnittelee itsensä lopettamista.

vielä puolitoista tuntia seuraavaan terapiaistuntoon. ahdistava punainen tuoli ja ihana, hymyilevä terapeuttini. en tiedä mitä hänelle kerron. mistä aloittaa? jaksanko kertoa painajaisista ja harhoista. siitä, kuinka enkelityttö on minulle tärkeämpi kuin koskaan. kerronko siitä, kuinka menneisyys puree minua hampaillaan. mistä minä kerron, en tiedä.

enkelityttö on ollut kanssani viikonlopun ja useita muita päiviä. en tiedä mitä olisin tehnyt, jos hän ei olisi ollut vieressäni nukkumassa. hän nukahti jälleen ennen kuin ehdin edes ajatella nukkumista. annoin katseeni kiertää hänessä minuutteja, kunnes viimein itsekin vajosin uniin, joissa suutelin tv-sarja poikaa ja putosin korkealta. heräilin välillä ja katselin jälleen häntä. hän hymyilee nukkuessaan.

harhat ovat kadonneet hetkeksi. päiviksi. en ole aikoihin kuvitellut ihmisten lukevan ajatuksiani (johtuen siitä, etten ole ollut missään, missä on paljon ihmisiä). olen yrittänyt selvitä öistä, päivistä ja jokaisesta yksinäisestä tunnista. ja olenkin selvinnyt. ilman kyyneliä ja surua.

Somebody get me through this nightmare

olen ajatellut tänään paljon. en ole uskaltanut kirjoittaa mitään. minun päässäni pyörii ajatuksia itsetuhoisuudesta ja syömisen lopettamisesta. katson itseäni peilistä ja alan itkeä. pesen meikkini pois, pesen itsestäni itkun  ja palaan takaisin huoneeseen, jossa enkelityttö odottaa.

olen yrittänyt saada enkelitytön lahjaa valmiiksi, mutta pelkään ettei se valmistu ystävänpäivään mennessä. ja vielä enemmän pelkään, ettei hän pidäkään siitä. entä jos.

suru tiukentaa lankojaan jälleen. päiviä sitten tuntui, että langat alkavat löystyä, solmut aueta, mutta taisin olla väärässä. se kaikki olikin vain mieleni luomaa illuusioita. masennus ottaa tiukemmin kiinni ja minä piilotan sen paremmin kuin koskaan. kukaan ei huomaa mitään. minä hymyilen ja nauran, olen se hassu tyttö, jonka jutuille voi nauraa.

- Mitä sinulle kuuluu?
- Hyvää!
En jaksa enää. Minä en jaksa. En muista milloin viimeksi olisin nukkunut näin vähän. Juon kahvia, yritän selvitä hengissä. En elä. Minä hengitän.

I just feel so empty. I've never felt this empty before. I can't even see the stars I used to see. I fall asleep when someone wakes up. I feel like my life is a nightmare. My life is a game. And i have to survive. But i just can't. I'm too weak to try. My wings won't grow back.
I wish.. that you could see my heart. It's crying. Why can't you see?

eilinen hymyilyttää vieläkin.

en ole syönyt mitään. kahvia kaksi kuppia mustana. liikaa tupakkaa. odotan seuraa. minua on sanottu tänään parhaaksi ystäväksi, minulle kerrotiin salaisuus.

ei minulla ole sanoja.

menninkäinen yllätti tulemalla kylään ilmoittamatta. hän keitti aamukahvit iltapäivällä ja piti seuraa enkelitytön saapumiseen saakka. ei mitään erikoista. ei mitään kirjoittamisen arvoista. maattiin vierekkäin, puhuttiin, oltiin. olen typerä typerä typerä, päätin unohtaa ja nukahdin hänen vierelleen.

poltan pitkiä savukkeita yksin parvekkeella. pään sisällä kirjoittelen runoja ja rakkaustarinoita, joita en koskaan saa paperille. yksinäistä. poika nukkuu sohvalla, nukahti siihen kesken tv:n katselun. minä tuijotan tietokoneen näyttöä ja yritän saada aikaiseksi jotain.

pää on liian tyhjä nyt.

oh, hush hush

suklaajäätelöä, jota säästin enkelille. poltan liikaa tupakkaa. yksinäisyys ei tunnu hyvältä. poika nukkuu sikeästi, eikä ole ketään jota halata. sydän tulvii sanoja. kirjoitan runoja kalenteriin, kirjoitan lauseita rakkaudesta päiväkirjan sivuille. tekee mieli kadota muihin maailmoihin, kirjojen maailmoihin.

Nuotiotulen lämmittäessä poskipäitä,
sormet tanssivat kitaran kaulalla.
Hymy ja katse tarkoitettu toiselle,
mutta eihän kukaan näe,
kuinka käteni koskettaa jokaista nikamaasi.

(Olet turvallinen syli johon nukahtaa
ja usvaiset silmät,
joihin hukkua silloin kun pelkään maailmaa)

Aamun kajo valaisee huoneen
kun minä vasta suljen silmäni
ja annan painajaisten ottaa vallan.

how i feel inside

enkelityttö nukkui yön vieressä. kirjoitettiin puhelimeen salaisuuksia, sanoja, joita on vaikea sanoa ääneen. poika nukkuu humalaansa ohi. kirjoitan puhelimeen lisää salaisuuksia kun tyttö on nukahtanut. hän on suloinen nukkuessaan.

eilen oli humala, rauhoittavia ja paljon hymyä. jopa minun sydämeni hymyili hetken. en ollut ahdistunut, en ollut peloissani, enkä halunnut paeta pääni sisälle. minä pysyin siinä.

päivät ovat olleet sekavia, mutta pitkästä aikaa tuntuu, että saan jotain selkoa asioista. minä tiedän mitä haluan. minä tiedän, etten halua, että minuun sattuu taas.

en muista milloin viimeksi olisin ollut näin hämilläni kaikesta. tunteet sekaisin, en osaa ajatella mitään selkeästi. tunteet tulee järjen edelle.

hukassa
hukassa
hukassa
sekaisin
sekaisin
SEKAISIN
apua

i'm hopeless

palelen. sormet kohmeessa, mutta haluan kirjoittaa.

lääkäri pahoitteli vain. sain ilopillereitä, mutta rauhoittavia en. syyksi hän sanoi, ettei tunne minua vielä. itkettää. olisi tutkinut potilasraportit ja lääkärinlausunnot. terapiassa puhuttiin jälleen osastolle menemisestä. "ei se ole mikään vankila", hän sanoo ja minä itken meikit poskille.

i feel like dying today

menin nukkumaan normaalia aikaisemmin. sain unta ennen kahta, mutta heräsin jo viideltä. minä en osaa nukkua. minua ei ole luotu nukkumaan. päähän sattuu ja yksinäisyys tuntuu luissa asti. pikkusisko nukkuu huoneessa. minä lakkaan kynsiä mustalla kynsilakalla, pesen pyykkiä ja käyn suihkussa.

asunto on yhtä sotkua. olen liian uupunut siivoamaan. tänään minun täytyy istua punaiselle tuolille kertomaan kuukauden edestä asioita. täytyy kertoa menninkäisestä ja siitä kuinka poliisit kävivät luonani. tai toisaalta taas; miksi en vain pitäisi näytelmää yllä ja hymyilisi ja kertoisi, että kaikki on ihan hyvin.

uusi lääkäri. toivon, että hän on anteliaampi lääkkeiden suhteen. kukaan ei ole suostunut määräämään minulle vielä unilääkkeitä. ehkä hän suostuu. rauhoittavia jäljellä yksi. masennuslääkkeitä jäljellä yksi. tänään kulutan rahani apteekissa.

näen unia enkelitytöstä. näen unia menninkäisestä. näen unia kuinka he kaksi satuttavat kerta toisensa jälkeen kipeämmin.

itkin enkelin sylissä, kerroin liikaa asioita. olisin halunnut vaieta ajoissa, mutta en osannut. nytkin tekisi mieli itkeä ja hakata seiniä.
hiljaisuus. kommunikointia ilman sanoja. pimeys, joka laskeutuu yllemme painavana ja pelottava (mutta minua ei pelota kun sinä olet siinä). haluaisin osata sanoa sinulle asiat, mutta vaikenen vaikeimmista. harhojen keskellä ei ole yksinäistä, tuttu hahmo on lähellä, mutta en voi puhua hänelle nyt kun sinä olet siinä, liian lähellä.

pään sisällä pyörii jälleen se sama pakosuunnitelma. en halua olla tässä kaupungissa, näiden ihmisten luona (vaikka osaa heistä rakastankin). minä haluan paeta, aloittaa alusta.. jossain muualla. jossain missä kukaan ei tunne minua. olisin vain se tyttö, joka polttaa tupakkaa parvekkeella ja lukee kirjoja aamuyön pikkutunneille.

minulla on yksinäistä, vaikka enkelityttö on vierellä. suru muurautuu tiukemmaksi, paksummaksi ja korkeammaksi muuriksi sydämeni ympärille, mutta minä vain hymyilen ja kysyttäessä vastaan, että kaikki on hyvin, kiitos kysymästä.

huoneen seinillä kasvottomia

nukahdin vasta viiden aikaan aamuyöllä. näin painajaisia. yksin nukkuminen ei ole minua varten. lääkkeet on loppu. en tiedä miten jaksan. vieroitusoireet alkavat tuntien päästä. tärinä ja ahdistuneisuus.

vaikka minun taivaallani ei ole tänä yönä tähtiä, vaikka minä nukun yöni yksin, vaikka kukaan ei ole kanssani keittämättä yöteetä.. silti minua hymyilyttää ja siitä huolimatta tuntuu onnelliselta. vaikkakin tiedän, ettei tämä tunne kestä, eihän se koskaan.

enkelitytön käsivarsien suojassa on turvallista. se syli, se tuoksu, se ihminen. en tiedä mitä tekisin ilman häntä. ja minä niin pelkään, että ajan hänet pois. ei kukaan jaksa katsoa minua pitkään, ei kukaan.

nämä unettomat yöt ovat turvallisia. yöllä painajaiset hiipivät sängyn alta, mutta aamulla ne katoavat takaisin piiloihinsa odottamaan seuraavaa yötä. vielä pari tuntia ja uskallan nukkua. vielä pari tuntia ja painajaiset alkavat piiloutua.

tupakoidessa soitan puheluita menninkäiselle. luen kirjaa, annan musiikin kuljettaa niihin maailmoihin, joissa kaikki on kauniimpaa. kulutan aikaa, mutta kellon kunto loppuu, aika on hidas.

just keep breathing

minä tajuan päivä päivältä paremmin kuinka samanlaisia he kaksi ovat. heillä on paljon samoja luonteenpiirteitä, samoja tapoja (hyviä ja huonoja). en tiedä kestänkö kahta.

olen itkenyt minuutteja lakkaamatta. tämä ei lopu. tahdon kadota, hukkua. lentää pois (vaikka siipeni eivät kanna vielä). tekisi mieli kaivaa partaterät piilosta.

en jaksa hengittää.

the night is still very young

"Yö valvoo, se tarkkailee minua. Yö on peikkojen isä. Se lukee tekstiä, joka syntyy sisältäni. Yöllä on vihreät silmät, jotka kiiluvat maagisesti sen nähdessä unia elämästäni. Vai ovatko ne sittenkään unia, ehkä ne ovat totta?
Levottomuus ja kiihko pakkautuvat minuun. Odotan lepoa, mutta sen sijaan tulee tuska ja ahdistus. Lopulta kun unet tulevat eivät nekään ole suloisia. Uneni ovat mustia hiiliä"

" Yö levittää hiljaisuutensa seiniin. Suljen silmäni, olen minä. Hengitän voimakkaasti. Sisään ja ulos. Olen pidätellyt henkeäni pitkin päivää ja nyt olen vapaa. Kosketan kasvojani ja nautin tunteesta ilman naamiota. Suoristan rypistyneen olemukseni. Olen kuin kahlitty eläin, joka on päässyt vapauteen. Puhkun energiaa ja voimaa, joka pitäisi päästä purkamaan laitumelle, mutta ei. Minun käsketään olla hiljaa, etten herätä ketään. En halua ongelmia, joten tottelen.
Keijut lentävät korviini kuiskimaan salaisuuksia ja nauravat omille kujeilleen."


Koska minulla ei ollut sanoja, lempikirjani kertoo minun puolestani sen kaiken, mitä halusinkin kertoa.

enkelityttö nukkuu vieressä. minä pyörin lakanoissa tunteja. päähän tunkeutuvat ajatukset, halu lähteä tupakalle (mutta en kehtaa herättää sinua) ja ikävä asioita, joita en koskaan enää saa osaksi elämääni. katselin nukkuvaa enkeliä, yritin kirjoittaa sekavia sanoja puhelimeeni muistiin, enkä saanut kirjoitettua muutakuin: "kaikki tuntuu liian raskaalta."

olen uskaltanut kohdata menninkäisen kasvot. olen pitänyt tiukemmin näytelmästäni kiinni. tänään etenkin. (onneksi enkelitytön nukkuessa minä sain itkeä)

you left my side tonight

minulla ei ole paljoa sanoja sanottavana. menninkäinen tekee sitä taas. jatkaa satuttamista. hän ei ymmärrä. hän ei ole enää inhimillinen. hän on hirviö. hänestä on tullut hirviö. minun menninkäisestäni, joka oli ennen niin upea ihminen, niin ihana.

itkettää.