"Yö valvoo, se tarkkailee minua. Yö on peikkojen isä. Se lukee tekstiä, joka syntyy sisältäni. Yöllä on vihreät silmät, jotka kiiluvat maagisesti sen nähdessä unia elämästäni. Vai ovatko ne sittenkään unia, ehkä ne ovat totta?
Levottomuus ja kiihko pakkautuvat minuun. Odotan lepoa, mutta sen sijaan tulee tuska ja ahdistus. Lopulta kun unet tulevat eivät nekään ole suloisia. Uneni ovat mustia hiiliä"
" Yö levittää hiljaisuutensa seiniin. Suljen silmäni, olen minä. Hengitän voimakkaasti. Sisään ja ulos. Olen pidätellyt henkeäni pitkin päivää ja nyt olen vapaa. Kosketan kasvojani ja nautin tunteesta ilman naamiota. Suoristan rypistyneen olemukseni. Olen kuin kahlitty eläin, joka on päässyt vapauteen. Puhkun energiaa ja voimaa, joka pitäisi päästä purkamaan laitumelle, mutta ei. Minun käsketään olla hiljaa, etten herätä ketään. En halua ongelmia, joten tottelen.
Keijut lentävät korviini kuiskimaan salaisuuksia ja nauravat omille kujeilleen."
Koska minulla ei ollut sanoja, lempikirjani kertoo minun puolestani sen kaiken, mitä halusinkin kertoa.
luin kirjan jälleen viime yönä - kuten edeltäneenäkin. ajattelin sinua. olisin tahtonut soittaa ja lukea sinulle ääneen kohtauksia, mutta pelkäsin niin montaa asiaa, etten kyennyt.
VastaaPoista