enkelityttö on ollut kanssani viikonlopun ja useita muita päiviä. en tiedä mitä olisin tehnyt, jos hän ei olisi ollut vieressäni nukkumassa. hän nukahti jälleen ennen kuin ehdin edes ajatella nukkumista. annoin katseeni kiertää hänessä minuutteja, kunnes viimein itsekin vajosin uniin, joissa suutelin tv-sarja poikaa ja putosin korkealta. heräilin välillä ja katselin jälleen häntä. hän hymyilee nukkuessaan.

harhat ovat kadonneet hetkeksi. päiviksi. en ole aikoihin kuvitellut ihmisten lukevan ajatuksiani (johtuen siitä, etten ole ollut missään, missä on paljon ihmisiä). olen yrittänyt selvitä öistä, päivistä ja jokaisesta yksinäisestä tunnista. ja olenkin selvinnyt. ilman kyyneliä ja surua.