tuntuu kuin pitäisi kadota hetkeksi. en tiedä mitä kirjoittaa. ei minulla ole enää sanoja. on vain surun kutomaa verkkoa sydämeni ympärillä, sanoja, joita kukaan ei ymmärrä. minulla on jäljellä vain sokkeloinen masennukseni labyrintti, johon unohdettiin rakentaa ulospääsy. minulla ei ole enää tähtitaivasta tai horisonttiin katoavan auringon kajoa.
minä hukun sydämeni mustaan mereen. en anna kenenkään vetää minua täältä pois. turvallinen yksinäisyyteni välinpitämättömyys. turvallinen käsikirjoitus, josta aion edelleen pitää kiinni. olen vahva, niinhän te luulette kun huudan "haistakaa vittu" ja hymyilen ylpeänä.
ja kuinka jokainen puhuu minusta niinkuin he tuntisivat minut. "you're a strong girl. i know you'll survive. you always do." sanoo ystävä amerikoista ja minä huudan, etten minä ole supersankari, enkä minäkään kestä kaikkea. minun sydämeni ei ole terästä. minun sieluni ei ole vahingoittumaton. minä kestän paljon, olen kestänyt paljon, mutta minulla on rajani.
minä olin se tyttö, jota maailma ei saanut rikki. mutta minun ulkokuoreni halkeilee ja pian ihmiset voivat nähdä sisälläni vellovan mustan meren, surun kutomat verkot, masennuksen kylmän sylin. niin ei saa tapahtua. lukitsen nyt sydämeni. lukitsen sanat sisälleni.
vaikka torstaina olisi terapia, en tiedä mitä kerron. kerronko kuinka jo kolmannen kerran pelastin menninkäisen hengen. kerronko kuinka voimaton olen. en uskalla puhua, sillä osasto olisi jälleen askeleen lähempänä. toisaalta haluan kertoa kaiken. lääkäri on mukana kuuntelemassa minua ja ehkä minä nyt saan lääkkeet, jotka auttavat nukkumaan ja lääkkeet, jotka rauhoittavat ahdistuneen minäni.
pitäisin siusta kiinni, paijaisin ja olisin vain vaikka hiljaa, jos niin tahdot. olen täältä liian kaukaa näkymättömänä tukenasi. en vaadi siun olevan vahva, kunhan vain muistat, ettet ole milloinkaan yksin. sulje silmäsi ja kuvittele miut vierellesi, olen siinä. ainakin toivoisin olevani. halauksia, pikkuinen ♥
VastaaPoista