minun jouluni ei ollut sitä mitä odotin. itkin yksin huoneessani. olin yksinäinen. soitin tytölle itkuisena ja kerroin, etten minä kestä tätä. minä vihaan joulua nyt.. enkä koskaan ennen ole vihannut. nyt tuntuu, että joka joulu haluan vain hautautua peittoihin ja nukkua.

viime yönä viilsin pahemmin kuin aikoihin. sattuu. koko kättä särkee. en jaksa välittää.

♥~* Kaunista joulua kaikille! *~♥

Odotan kahta korppikotkaa pian saapuvaksi kotiini. Turvaton olo. Heti kun he astuvat ovesta sisään, tunnen olevani täysin voimaton, vaarassa. He saapuvat millä hetkellä hyvänsä. Viiden minuutin päästä, 30 sekunnin päästä. Milloin tahansa ja minua pelottaa. Vatsassa tuntuu olevan kirjan hurja Kurimus.

Olen jälleen aloittanut perhosprojektin. Ei enää yhtään haavaa, vain perhosia iholle. Nyt niitä on jo kolme. Eilen meinasin tappaa kaksi, mutta jotenkin minä pysyin vahvana, vaikka olenkin liian rikki.

Korppikotkat ovat täällä.

nyt taitaa vihdoin olla aikaa kirjoittaa hieman pitempi blogimerkintä teille. ikävöin tänne kirjoittamista, mutta pää on niin usvainen ja musta, että pidän sanani mieluummin paperilla kuin kenenkään näkyvillä. pelkään, että minut hylätään sanojeni takia.

päivät valuu valuu valuu ohitse kuin kämmenille laskettu kylmä vesi, tai veri joka valuu rannetta alas sormien väleihin. ulkona on valkoista. lumi on peittänyt alleen kaiken. tuntuu, että se kylmä, valkoinen aine on peittänyt minun sydämenikin siinä samassa.

minun maailmani on pysynyt mustana, pelottavan usvaisena. pään sisällä hirviöt repii ajatussolmuja auki ja jokainen avattu solmu aiheuttaa paniikkikohtauksen, hyperventilaatiota tai itkua. ja siinä samalla solmuja tulee lisää. en edes uskalla yrittää solmujen avaamista turvallisin keinoin. en uskalla puhua ihmisille enää niinkuin ennen uskalsin. pysyn hiljaa ja hymyilen.

olen lukenut paljon, mutta en ole saanut aikaseksi kirjoittaa lukemistani kirjoista toiseen blogiini. se miten kirjat herättävät minussa pahoja ajatuksia, pelottaa. haluan kirjoittaa kun pää tuntuu kevyemmältä ja valoisammalta.

kello on 10:19 ja maailma on vielä pimeän petollisessa sylissä, eikä lintujen laulua vielä kuule. mustaa (ja katulamppujen hiljaisia kuiskauksia) ikkunan takana. odotan, että kello olisi jo 14:00. se tarkoittaa tapaamista lääkärin, kahden hoítajan, sosiaalityöntekijän ja itseni kanssa. korppikotkia ja noitia. lääkäri on niiden paha johtaja. he punovat juonia selkäni takana kuuluuko tämä tyttö lukkojen taakse, hänhän viiltelee, haluaa tappaa itsensä, emme me välitä. 

kenelle minä loppujen lopuksi edes nämä sanat kirjoitan? kuka oikeasti haluaa lukea tätä. surullisen tyttörukan ajatussolmuja. kellon sekuntiviisari liikkuu hitaammin kuin normaalisti. huoneessa kaikuu viisareiden ääni tik tok tik tok , ääni kimpoilee seinistä ikkunoihin ja särkyy.
ulkona on edelleen pimeää, eikä puilla ole varjoja.

kunpa valo pääsisi täyttämään pihan, maailman ikkunani takana. silloin taivas näyttää vaahtokarkeilta.

ulkona sataa lunta ja siellä on kaunista.
minä makaan sängyssä koko päivän. itken ja makaan ja toivon, ettei huomista tule.

olen rikki. niin rikki etten oikeasti enää jaksa.

http://iltasatujapeikoille.blogspot.com/

Lukupäiväkirjablogi!

hei rakkaat lukijani.

anteeksi, että olen ollut niin paljon poissa. miun elämä on surullista ja ankeaa. ei minulla ole enää sanoja. päivittäin kirjoitan paperipäiväkirjaani siitä, kuinka sydän on rikki. kirjoitan, etten jaksa. kirjoitan viiltelystä ja itsemurhakirjeistä.

toivottavasti ymmärrätte, etten jaksa kirjoittaa näitä asioita aina tänne. samaa kaavaa käydään kuitenkin läpi.

ajattelin tehdä tämän blogin ohelle lukupäiväkirjablogin. mitä mieltä olette? saisiko teistä lukijoita sillekin blogille?

me kaksi näemme saman maailman täysin eri tavoin. sinun silmiesi läpi kaikki on kauniimpaa, valoisampaa. maailmassa on tuhansia värejä, iloisia kasvoja.. onnellisia ihmisiä. sinun maailmasi on tuhannen verroin kauniimpi kuin kenenkään. sinun silmissäsi ihmiset eivät ole pahoja. minun silmieni läpi ihmiset ovat saastaisia paholaisia.

minun maailmani on usvainen. mustaa, harmaata ja likaisen valkoista kaikkialla. harmaa sumupeitto piilottaa taakseen kaiken onnellisen ja kauniin. minun maailmassani vain sinä hehkut edessäni kaikissa maailman väreissä. sinä olet minulle aurinko ja sinun aurinkosi on se, minkä näet horisontissa. sinä olet valo ja värit minun elämässäni.

joskus toivoisin näkeväni maailman sinun silmilläsi, mutta tiedän, etten koskaan näe sitä enää kuten muut, kuten sinä. minä en muista millaista on olla onnellinen.
miltä se tuntuu, kun onnellisuus juoksee sydänkammioissa ja huutaa sanoja iloisista asioista? minun sydämeni on musta. kaikkialta paitsi sieltä missä sinä olet. sieltä sydämeni on punainen, verestä punainen, rakkaudesta punainen.

sinä jätit minuun jäljen.

vesi virtaa levottomana niin kuin minä odotan sitä päivä, jolloin mikään ei enää tunnu. sitä päivää, jolloin surusilmin kuuntelet raskasta hengitystäni ja sanot: "en minä jaksa enää", ja lähdet.


minä olen kuin vesi. olen nousuvesi ja laskuvesi, myrsyävä meri ja tyynen hiljainen veden pinta.

usko minua kun sanon, ettei pimeyttä voi voittaa. tämä pimeys minun ympärillä on tullut jäädäkseen. ei, en väitä ettenkö voisi olla onnellinen. väitän, että pimeys on silti aina kanssani. minun varjoni, turvallinen syli.


vaikka olisit rikki, älä pelkää.


rikottu rakastaa hellemmin,
tuntee syvemmin.


rikottu rakentuu vahvemmin.


ehyimmät meistä on tehty sirpaleista.

oon niin käsittämättömän rakastunu.

ei muuta.

i often think about suicide

Pari viimeiset viikkoa olen huomannut kuinka mielialani laskee laskemistaan ja tuntuu, että kohta tulee pohja vastaan. Olen jälleen ajatellut itsemurhaa. Minä olen niin hukassa kaiken kanssa, etten jaksa taistella. Kaikki uuvuttaa ja stressaa. Minulta vietiin terapeuttikin ja nyt olen ilman tukea. En kestä tätä kun en voi kenellekään kertoa, että tekee mieli kuolla. Haluan apua tai sitten päädyn niin huonoon kuntoon, että kuolema on ainoa pakokeino.

Minulla on vielä toivoa. Minulla on toivoa niin kauan kun Tyttö on minun. Niin kauan kun hän jaksaa minua rakastaa.

kaipaan kunnollista unirytmiä. en koskaan mene nukkumaan ennen kahtatoista. herään keskellä päivää tai aikaisin aamulla sisarusten metelöintiin eteisessä. kaipaan kauniita unia. näen unta kuolemasta tai verestä. viime yönä näin unta, että minun piti teurastaa koiria ruoaksi suvulleni.

ajattelin pian alkaa kirjoittamaan kirjeitä ihmisille. en ole aikoihin kirjoittanut paperille, saati sitten kirjeitä kenellekään. nyt aion kirjoittaa kahdelle (tai kolmelle) ihmiselle jotain pientä. olen maailman huonoin kirjeiden kirjoittaja.

reissu mummolaan meni paremmin kuin uskoin. en saanut matkapaniikkikohtauksia, kuten odotin. tuntui onnelliselta olla siellä. minä rakastan sitä paikkaa. rakastan sitä paikkaa, enemmän kuin tajusinkaan. ja kun tyttö oli siellä kanssani, kaikki oli vaan täydellistä.

en tiedä mitä muuta voisin kertoa.

ehkä sen vielä, että syömishäiriö on saanut otteen. en pääse enää irti.

minä pakenen mummolaan pian. tulen sunnuntaina takaisin ja kerron teille miten meni!

jään kaipaamaan teitä. ♥

why can't i be more like her?

itkettää. kyynelille ei näy loppua, virtana alas poskia ja kaulaa.

huomenna pitäisi lähteä mummolaan. pystynkö siihen?

still breathing

hengitän, eli taidan olla olemassa. en toisaalta haluaisi. tyttö teki maailman ikävimmän tempun tiedostaen asian. hän lähti sanomatta mitään. lähti, eikä tullut takaisin. jäin H:n kanssa pikkusiskon huoneeseen. söin äkkiä ketipinoria ja yritin nukkua. H lähti, vaikka olisin toisaalta halunnut, että hän jäisi siihen. en halunnut olla yksin, mutta ei ollut vaihtoehtoja. jäin yksin makaamaan sängylle, joka ei tuoksunut turvalliselta. kukaan ei ollut turvana kun olisin sitä tarvinnut. minun teki mieli hakea piilotetut terät, antaa niiden tanssia ihon pinnalla.. mutta en hakenut. onko se hyvä? kai se on.

tyttö lähti vaikka tiesi, että se satuttaa eniten. tyttö lupasi kauan sitten, ettei lähde. ja siitä huolimatta lähti. sanomatta sanaakaan. lähti ja jätti minut henkisesti yksin. H yrittää puhua minulle järkeä, mutta en jaksa kuunnella. H sanoo, että "vitun tyttö, sen takia sie teet tyhmyyksiä. syö minun mieliksi, jooko..." ja minä vastaan, ettei tee mieli.

tyttö tykkää pienistä ja hauskoista ja hassuista tytöistä. enkä minä ole.

i'll be better for you.

tiedättekö, miltä tuntuu kun et voi viedä tyttöystävääsi minnekään? et voi tehdä kaikkea sitä, mitä olet halunnut. minä haluan viedä hänet maailman ihanimpaan paikkaan, minun mummolaani. siellä on hiljaista, rauhallista, kaunista. siellä on pieni joki, jonne tapaan heittää kiviä ja kukkia kesäisin. minä haluan viedä hänet elokuviin, syömään, katsomaan auringonlaskuja. minä en pysty siihen.

mitä minä olen tehnyt, että ansaitsisin yhtään ketään. en minä ole kenenkään arvoinen. olen mitätön, turha.

ja pian, hyvin pian hänkin ymmärtää sen ja lähtee. niinkuin kaikki muutkin.

i can't go like this forever

viimeksi kerroin teille tyttöystävästä. hän on minun enkelini. kaunein olento mitä maa päällään kantaa. hän tekee minusta onnellisen. minä rakastan häntä. olen rakastanut häntä jo yli puoli vuotta. hän on minulle kaikki kaikessa. she's everything to me. she's more than everything.

oon niin rakastunut että ihan ällöttää. voiko olla näin rakastunut? miten se voi olla mahdollista, että rakastaa jota kuta niin paljon, että sydämeen sattuu?

se tyttö sekoitti miun pään.

minulla taitaa olla tyttöystävä.

nothing is good enough for you.

i'm just not good enough for her. i'm not doing anything the way i'm supposed to. i'm just a huge fucking mistake.

ei väliä miten käyttäydyn. sanonko vastaan, myötäilenkö. en minä ole koskaan tarpeeksi. olen liikaa ja silti liian vähän, en ole mitään. en tee koskaan niinkuin sinä haluaisit. mitä minun pitäisi tehdä? jospa vain jatkan tätä näin. myötäilen, annan kenen tahansa leikkiä minulla (kuin marionettinukella, jossa on liian paljon naruja). vetäkää minua etelään ja pohjoiseen, itään tai länteen. tehkää mitä haluatte. en minä jaksa enää.

en muista milloin viimeksi olisin näin kovasti halunnut viiltää. haluan pysyä erossa, mutta houkutus on liian suuri.

losing my direction

koska minulla ei ole sanoja, nämä kuvat kertokoon puolestani;

eilen oli humala. H oli seurana, mutta loppu illan humalluin yksin. pikkusiskon huone oli kylmä. käperryin kahden peiton alle tärisemään ja katsomaan elokuvia. ¨

ei minulla ole sanoja. humalan jälkeinen päivä. tiedätte kyllä.

† i love you, can't you see it †

syksy on jo niin pitkällä, että pelottaa. pian valkoinen peittää maan pintaa, pian on taas kylmempi. ensimmäistä kertaa aikoihin syksy itkettää minua. minä olen syksyn lapsi. ei, en ole syntynyt syksyllä, mutta minä elän syksyssä ja syksyn väreissä, syksy elää minussa. minä rakastan syksyä.
tänä vuonna se ei kuitenkaan ole tuntunut samalta. puiden lehtien vaihtuva väri saa silmäni kyynelehtimään.

ja nyt tyttö on liian monta tuntia poissa. minä tarvitsen häntä, mutta en voi kertoa hänellekään kuinka paljon. viime yö meni valvoen. nukuin muutamia minuutteja ja heräilin jatkuvasti. itkin niin, että silmiä kirvelee vieläkin. aamulla itkin kahvikuppiini ja poltin liikaa tupakkaa.

miksi et voi nähdä.

she's just too blind to see.

en edes tiedä mistä aloittaa. on liikaa kaikkea mistä pitäisi kertoa, mutta pää lyö tyhjää. minuun sattuu liikaa. kihlattuni kanssa vakavasti harkitaan eroa, oikeastaan ollaan erottu, mutta lupasin miettiä. tyttö on typerä typerä typerä eikä se ikinä näe kuinka sen sanat ja teot satuttaa. se ei näe kuinka herkässä tilassa olen kaiken tämän alla. osastoaika on ohi, parisuhde ei kestä. ja hän ei huomaa. hän sanoo asioita ja kun minä pahoitan mieleni, hän ei ymmärrä mitä sanoi väärin.

ja jos totta puhutaan.. suurin osa asioista joita hän sanoo, eivät satuttaisi ihmistä, joka ei olisi näin herkkä, typerä, lapsi, tyttörukka.

tekisi mieli laittaa elämä palasiksi. nyt.

nyt aion ottaa itseäni niskasta kiinni ja muokata blogini ulkoasua.

sitten otan itseäni uudelleen niskasta kiinni ja kirjoitan teille jotain. ikävöin.

unessa minut raiskattiin neljästi. minä itkin ja huusin, mutta kukaan ei auttanut. kaikki katsoivat vieressä, ivasivat. "olet niin lihava, että tämähän on hankalaa", sanoo yksi raiskaajista ja minä itken lisää.

syksy. minä rakastan syksyä.

be here when i need you

i wish you were here.

haaveilen syksyisistä aamuista, kahvista omalla pienellä parvekkeella. haaveilen kissanpennusta, joka kiertää olohuoneen mattoa ympäri. haaveilen suuresta punaisesta viltistä, jonka sisään käpertyä ja isosta antiikkisesta kellosta, joka raksuttaa seinällä. haaveilen lentolipuista lontooseen, sinun kanssasi.


haaveilen. pitkästä aikaa haaveilu tuntuu hyvältä.

perjantaina olin humalassa. minun Enkelinikin oli, liiankin humalassa. hän puhui hassuja asioita ja minä kuuntelin ja välillä itkin. humalasta on tullut vaarallisen ihana ystävä. tuntuu liian upealta kadottaa ajan -ja paikantaju hetkeksi. tuntuu turvalliselta unohtaa, kadota, hukkua.

myös lauantai kului humalassa. Enkeli ja H olivat seurana ja tuntui hyvältä vaan nauraa ja puhua totta. minulla oli onnellinen olo.  ja se onnellisuus jatkui pitkälle aamuyöhön kun sain nukahtaa Enkelini viereen väsyneenä ja siinä oli turvallista. sunnuntai iltapäivänä palasin osastolle, osaston hiljaiseen ankeuteen. osasto oli levottomampi kuin yleensä.

tänään alkoi viimeinen viikkoni sairaalan seinien sisäpuolella. minä kaipaan ulkomaailmaan jo niin paljon.

syyskuu on täällä ja minä haluan kertoa teille kaikille, että minä rakastan syksyä. syksyllä olen aina hieman onnellisempi, joten luvassa on ehkä hieman hymyilyttävämpää tekstiä. sitä toivon.

olen itkenyt enkelin sylissä paljon viime päivinä. olen itkenyt häpeää ja vihaa omaa vartaloani kohtaan. itkettää katsoa peiliin. siitä on tullut vaikeampaa kuin aikaisemmin. peili on minun pahin viholliseni tai ehkä se olen minä.

kauniita unia rakkaimpani. kauniita unia enkelini.

I wanted to come back

tämä blogi on minulle enemmän koti kuin se toinen. tämä blogi on minun kotini. tänne mitä tahdon kirjoittaa. tämä tuntuu turvalliselta.

http://lumina-unessa.blogspot.com/

http://lumina-unessa.blogspot.com/

uskaltauduin. minut löytää tuolta. sanaa saa levittää omissa blogeissanne.

Hyvästi blogi

Minä en enää kirjoita tänne. Minut voi löytää myöhemmin jos tarpeeksi etsii. Olen pahoillani. Minä olen vainoharhainen ja pelkään. Kiitos kaikille teille. Ja etsikää minut jos haluatte. Ehkä joskus uskallan kertoa tähän osoitteeseen uuden blogini osoitteen.

minun tulee ikävä.

Minulla ei ole sanoja kuvaamaan tätä oloa. Toivottavasti nämä kuvat selventävät;

 

 

 

 

 

 

 

ymmärrättehän?

Kysy ! (?)

piristäkää minun tylsää iltaani. kysykää mitä tahansa.

minä haluan humaltua. haluan vajota omiin maailmoihini. en halua kohdata todellisuutta, joka puhaltaa kylmänä niskahiuksissa. ulkona on harmaata. tupakka palaa hitaasti sormien välissä. kaksi kuppia kahvia aamulla ja yksi kupillinen päivällä. suunnittelen kaiken etukäteen. tämän päivän ja huomisen.

minä niin kaipaan pois täältä. kunpa saisin olla yksin jossain kaukana hetken.

i'm just so fucking scared

miten selittää se, että pelkää omaa rakastaan? miksi minä häntä pelkään. ei hän minua satuttaisi vaikka toisinaan käykin käsiksi ja satuttaa niin henkisesti kuin fyysisestikin. hän huutaa ja sanoo kamalia asioita. ja minä mietin olenko minä rakastunut vai riippuvainen?

pelottaa ajatella, ettei tämä olekaan enää rakkautta. että tämä onkin vain riippuvaisuutta. minä välitän hänestä. välitän hänestä todella. mutta rakastanko? olenki vielä rakastunut häneen? voinhan minä rakastaa.. en vain ole ehkä rakastunut häneen enää. ja se johtuu suurimmaksi osaksi siitä, että olen alkanut pelätä häntä. en uskalla tehdä normaaleja asioita. en uskalla sanoa kaikkea mitä haluaisin. en uskalla tuoda ystäviäni tänne. en uskalla olla humalassa. en uskalla kuunnella musiikkia yhtään liian kovalla. minä en tiedä mitä minä uskallan. minä varon kaikkea. jopa syömistä. varon ihan kaikkea.

auttakaa. mistä minä tiedän olenko vielä rakastunut häneen?

huomenna tilaamani vaatteet saapuvat. ainakin toivon niin. en malta enää odottaa. tahdon pukeutua mekkoon ja sulkapantaan.

mietin kauan aihetta mistä kirjoittaa teille. ja sitten keksin kirjoittaa hieman unelmistani ja häpeän tunteesta. olen pienestä asti unelmoinut kirjailijan ammatista. haluaisin kirjoittaa leipätyökseni. haluaisin kirjoittaa runokokoelmia ja novellikokoelmia. haluaisin ehkä kirjoittaa lehteen. mitä vain. tahdon kirjoittaa. unelmoin punaisesta omakotitalosta, isosta pihasta ja pihakeinusta (joka on puhtaan valkoinen). unelmoin lapsistakin toisinaan.

aloin miettiä häpeää hetki sitten keskusteltuani jotain enkelitytön kanssa. minä todellakin häpeän itseäni. häpeän sairauksiani. häpeän sitä, että olen masentunut. häpeän ahdistuneisuuttani. häpeän typeriä pelkotilojani. häpeän häpeä häpeän ulkonäköäni. mutta en minä silti jaksa välittää. minä annan kyllä ihmisten puhua minusta. haluan antaa sellaisen kuvan ihmisille, että "mitä sitten vaikka olenkin masentunut ja ahdistunut? mitä sitten. en minä sille mitään voi.". pelkään ihmisten reaktiota, mutta en silti anna sen vaikuttaa siihen, että saako minun asioistani puhua vai ei. ei sillä ole väliä.

häpeän itseäni varmaan siksi niin paljon, että minua hävetään. isäni ja äitini häpeävät minua. heidän rakas esikoisensa ei lukenutkaan itselleen ammattia. ei käynyt hienoja kouluja tai mennyt edes töihin. ja he sanovat sen kyllä suoraan. he eivät kysyttäessä kehtaa vastata, että mitä minä nykyään teen. tai jos joku kysyy, että missä opiskelen.. isä vaihtaa puheenaihetta.

häpeän itseäni ihan syystä.

yritin puhua menninkäiselle siitä, miten pahalta minusta tuntuu. miten pahalta kaikki tuntuu. yritin kertoa miksi tekee mieli itkeä tunteja lakkaamatta. miksi minun tekee mieli vain maata sängyllä. miksi en jaksaisi välittää. mutta aina kun olen alkanut puhua omasta olostani, hän kääntää keskustelun itseensä ja minä vaikenen. kuuntelen ja vastaan "ymmärrän.".

ikävöin enkelityttöä.

mikä minussa on vikana. miksi minulle annetuilla lupauksilla ei ole mitään merkitystä. ja sitten kun kysyn niin puolustuspuhe alkaa. ja lopulta hän puhuu itsensä pussiin ja minua niin itkettää että tämä on aina niin tätä eikä mikään ikinä muutu meidän kahden välillä. minä yritän parhaani. minä en riko lupauksia. minä haluan taas, että hän on minulle tärkeä, ystävä, parhain ystävä, mutta en minä yksin voi tätä pitää yllä. en jaksa olla loukattavana enää, en j a k s a.

tänään minulla on taas siniset silmät ja tänään minä en aio syödä. tänään minä annan itseni jälleen kerran kadota kirjojen kauniimpiin maailmoihin. eilen luin kirjan loppuun ja itkinitkinitkin, koska kirja loppui surullisin sanoin ja hetken toivoin olevani kirjan tyttö, tessa.

drop me on the floor and run run run honey

näin unta enkelitytöstä. hirvittävä riita, jolla oli kaunis loppu. näin kai myös unta vanhempieni kuolemasta. äitini hukkui ja isäni ampui itsensä kun sai tietää äitini hukkuneen. aamulla itketti, mutta en itkenyt. menninkäinen oli vieressä kun heräsin.

pitäisi lukea jokin kaunis tarina, että tämä olo katoaisi. tämä on jatkunut jo liian kauan. kai minä tätä voisin kutsua ns. masennuskaudeksi. masennus ottaa tiukemmin kiinni, kuristaa ja pitää sylissä. lohdullista ja pelottavaa. ja minä ahdistun pienimmästäkin näinä päivinä.

tekisi mieli vajota peittojen sekaan itkemään. tänään minulla oli syvän siniset silmät, liikaa meikkiä ja päänsärkyä. tänään minua itketti enemmän kuin aikoihin, mutta minä purin hammasta lujasti yhteen enkä valuttanut kyyneliä.

ja voi kunpa joku sieppaisi nämä painajaisunet.

eilen minä leikkasin itse omat hiukseni keittiösaksilla lyhyemmiksi. minä itkin peilin edessä kasvojani, vartaloani. en muista milloin viimeksi olisin tuntenut niin kamalaa itseinhoa. eilen ihmiset olivat humalassa. eilen menninkäinen oli luonani pitkästä aikaa ja jäi yöksi. eilen minua oksetti, enkä saanut muita humaltuvia kiinni.

tänään minä siivosin siivosin siivosin menninkäinen apunani, enkä muista milloin viimeksi olisin ollut näin ylpeä itsestäni. sain oikeasti aikaan jotain. en istunut koko päivää tuijottaen tietokoneeni näyttöä, maannut sängyllä ja lukenut. minä siivosin, järjestin ja minä hymyilin. musiikin tahdissa tanssahtelin. lattioilla ja pöydillä, lauloin kaikki kappaleet mukana ja nauroin välillä niin että poskiin ja vatsaan koski.

tänään olin ehkä onnellinen hetken aikaa.