torstai 31. maaliskuuta 2011
mikä minussa on vikana. miksi minulle annetuilla lupauksilla ei ole mitään merkitystä. ja sitten kun kysyn niin puolustuspuhe alkaa. ja lopulta hän puhuu itsensä pussiin ja minua niin itkettää että tämä on aina niin tätä eikä mikään ikinä muutu meidän kahden välillä. minä yritän parhaani. minä en riko lupauksia. minä haluan taas, että hän on minulle tärkeä, ystävä, parhain ystävä, mutta en minä yksin voi tätä pitää yllä. en jaksa olla loukattavana enää, en j a k s a.
tänään minulla on taas siniset silmät ja tänään minä en aio syödä. tänään minä annan itseni jälleen kerran kadota kirjojen kauniimpiin maailmoihin. eilen luin kirjan loppuun ja itkinitkinitkin, koska kirja loppui surullisin sanoin ja hetken toivoin olevani kirjan tyttö, tessa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
kirjoihin on joskus vain turvallisempaa hukkua ja unohtua hetkeksi.
VastaaPoistaminä pidän kovasti sinisistä silmistäsi