torstai 13. tammikuuta 2011

i'm hopeless


palelen. sormet kohmeessa, mutta haluan kirjoittaa.

lääkäri pahoitteli vain. sain ilopillereitä, mutta rauhoittavia en. syyksi hän sanoi, ettei tunne minua vielä. itkettää. olisi tutkinut potilasraportit ja lääkärinlausunnot. terapiassa puhuttiin jälleen osastolle menemisestä. "ei se ole mikään vankila", hän sanoo ja minä itken meikit poskille.

7 kommenttia:

  1. Herra Saatana sentään, miksi siellä olo helpottaisi sinun olotilaasi ? Miksi ? Mitkä ovat diagnoosisi, jotka pakottaisivat sinut sinne ? Miten se paikka muka auttaisi sinua ja paranemistasi, minkä kanssa sitten taisteletkaan.

    VastaaPoista
  2. Kamalaa.. Minua vaivaa jo vakava masennus ja vasta diagnosoitu dystymia, olen ollut keskivaikeasti masentunut 12 vuotiaasta, mutta viimevuonna kaikki muuttui vakavaksi. Viellä on syömisvammailut sekä myöhemmin oireita tutkitaan persoonallisuus sekä ahdistuneisuushäiriöistä, jotka ovat varmoja..
    Voimia sinulle pieni<3.

    VastaaPoista
  3. mutta en kyl yhtään osaa kommentoida että miten sun kohdalla.. toivottavasti päädyt / lääkäri päätyy johonkin sopivan tuntuiseen ratkaisuun <3

    VastaaPoista
  4. Osasto on pyllystä ja lääkkeet on myös.
    Jaksamisia sinulle <3

    VastaaPoista

kerro minulle kauneimmat salaisuutesi