olen ajatellut tänään paljon. en ole uskaltanut kirjoittaa mitään. minun päässäni pyörii ajatuksia itsetuhoisuudesta ja syömisen lopettamisesta. katson itseäni peilistä ja alan itkeä. pesen meikkini pois, pesen itsestäni itkun ja palaan takaisin huoneeseen, jossa enkelityttö odottaa.
olen yrittänyt saada enkelitytön lahjaa valmiiksi, mutta pelkään ettei se valmistu ystävänpäivään mennessä. ja vielä enemmän pelkään, ettei hän pidäkään siitä. entä jos.
suru tiukentaa lankojaan jälleen. päiviä sitten tuntui, että langat alkavat löystyä, solmut aueta, mutta taisin olla väärässä. se kaikki olikin vain mieleni luomaa illuusioita. masennus ottaa tiukemmin kiinni ja minä piilotan sen paremmin kuin koskaan. kukaan ei huomaa mitään. minä hymyilen ja nauran, olen se hassu tyttö, jonka jutuille voi nauraa.
- Mitä sinulle kuuluu?
- Hyvää!
En jaksa enää. Minä en jaksa. En muista milloin viimeksi olisin nukkunut näin vähän. Juon kahvia, yritän selvitä hengissä. En elä. Minä hengitän.
I just feel so empty. I've never felt this empty before. I can't even see the stars I used to see. I fall asleep when someone wakes up. I feel like my life is a nightmare. My life is a game. And i have to survive. But i just can't. I'm too weak to try. My wings won't grow back.
I wish.. that you could see my heart. It's crying. Why can't you see?
Lähetän Nukkumatin täältä korvesta luoksesi <3
VastaaPoista