Olen iloinen ja samaan aikaan niin käsittämättömän surullinen.
Miksi minun luottamukseni on vain humalan arvoinen?
Se sattuu ja minun on vaikea hengittää.
Yritän olla ajattelematta asiaa, jotta en purskahtaisi itkuun.
Minun täytyy vaan hyväksyä
Se sattuu ja minun on vaikea hengittää.
Yritän olla ajattelematta asiaa, jotta en purskahtaisi itkuun.
Minun täytyy vaan hyväksyä
se, ettei lupauksilla, jota minulle annetaan,
ole mitään merkitystä.
ole mitään merkitystä.
Ja siltä minusta tuntuu, kuin olisin yksin.
Sillä eihän minulla ole
Sillä eihän minulla ole
ketään kehen minä voisin luottaa.
Olen yksin yksin yksin.
Olen yksin yksin yksin.
Pakenen yhä useammin pääni sisällä
rakennettuihin todellisuuksiin,
rakennettuihin todellisuuksiin,
satumaailmoihin, metsiin ja meren pohjaan.
Pääni sisällä olen hetken ajan turvassa todellisuuden painajaisilta,
jotka syövät rintalastan alta kaiken.
Langat tiukemmalle, kohtelias hymy kasvoille
ja kaikki on hyvin.
ja kaikki on hyvin.
Eikö ketään, edes yhtä ystävää? Esittäminen sattuu.
VastaaPoista:( ihmiset on ajattelemattomia. kipu hellittää ajan kanssa, vaikka unohtaminen on varmasti mahdotonta.
VastaaPoistalöydät vielä luottamuksesi arvoisia ystäviä. sitä ennen koita tukeutua jossain määrin niihin joihin uskot eniten. yksin on niin rankkaa