Eilen illalla automatkalla sain kamalimman ahdistuskohtauksen aikoihin. Pidin Menninkäistä kädestä, rintaa poltti niin, että teki mieli itkeä. Yritin peitellä oloani ja pyysin pientä pysähdystä erään motellin kohdalla, jotta voisin hetkeksi piiloutua vessaan. Vatsaan sattui ja pidättelin itkua. Pelkäsin kuollakseni paniikkikohtausta.
Olen nukkunut öitä Menninkäisen vieressä. Turvattomia öitä. Ei tunnu miltään. Jokainen kosketus saa sydämen pomppaamaan pahasta olosta ja minä piilottelen tunteitani jatkuvasti.
Haluan olla keiju. Vaikka en koskaan saa sudenkorennon siipiä selkääni, vaikka en koskaan tule olemaan kauniskasvoinen tai siro. Sitä minä kaikesta huolimatta tahdon. Tahdon lentää pakoon todellisuuden tuomia päiviä. Jokainen päivä kirvelee silmäkulmaa ja minä en jaksa enää hymyillä.
Minäkin pelkään niitä kohtauksia. Ja haluaisin antaa sinulle halin.
VastaaPoista