sydämenlyönnit kaikuvat seinillä

Olen valmis jälleen menemään painajaisten kiusattavaksi. Toisinaan toivon, että voisin valvoa vahvana öiden yli ja nukkua vain päivisin, sillä painajaiset eivät pidä kirkkaista päivistä. Ne välttelevät valoa, piiloutuvat kaappeihin ja sängyn alle odottamaan, että hämärä laskeutuu.

Luin hetken kirjaa ja itkin. Tunnistin itseni kirjan jokaisella sivulla. Jokainen sana surusta ja varjoista, peikoista, jotka vaanivat ja pelottelevat, tuntuivat tutuilta ja arkipäiväisiltä. Parvekkeella poltin ketjussa tupakkaa, itkin lisää ja laskin tähtiä. Kuvittelin itseni tähtien väleihin tanssimaan (vaikka en osaakaan tanssia) ja kuvittelin, kuinka tähdillä olisi miljoonia tarinoita ja satuja kerrottavana.

Painajaiset kuiskailevat, huutavat ja nauravat minulle. Ne odottavat minua kärsimättöminä peiton alla.. Ja tiedän, että ylleni laskeutuva yö on mustempi kuin koskaan.

Pulssi on tällä hetkellä 120 ja minua niin pelottaa. Ahdistuskohtaus tekee tuloaan voimakkaana.