Vettä satoi. Ilmassa tuoksui sateinen syyskuu ja se sai minun kasvoille hymyn. Katselin puista hiljalleen putoilevia lehtiä, ihmisiä, jotka veivät koiriaan kävelylle.
Olen taas syönyt suruuni. Olen syönyt suruuni ihan liian paljon ja se näkyy kaikkialla minussa. Katselen vartaloani pettynein silmin ja suunnittelen nälkälakkoa, kahvipäiviä ja sen sellaista. Ajatus unohtuu kun avaan leipäpussin ja alan syödä.
Olen toivottoman rikkinäinen kuva.
Syöminen on yksi niistä keinoista joilla sinä pidät itsesi elossa.
VastaaPoistaJa niinkuin mainitsit, jokin sai sinut tänään hymyilemään.
Minusta se on suloista.
Sinä olet hyvä sellaisena kuin olet. Ja pitää syödä, että voi katsella niitä kauniita syyspäiviä, vaikka se saattaa tuntuakkin aina niin vastenmieliseltä...
VastaaPoistaItsekkin harrastan suruun syömistä, mutta antakaamme se meille anteeksi .. Kuitenkin, ruoka on ihmisen polttoaine, ei ilman sitä pärjää :)
VastaaPoista