lauantai 25. joulukuuta 2010

Minun jouluni ei ole koskaan ollut näin surullinen. Siltikään yhtään kyyneltä en valuttanut, en, sillä hän oli täällä. minä annoin itseni jäädä varjoon, suostuin kuuntelemaan ne sanat, jotka satuttaa eniten. yritin saavuttaa punaviiniunohduksen, mutta hän voi viinin minun nukkuessani. naapurin vodkapullo tyhjeni, mutta minun humalani ei koskaan saavuttanut minua. tämän joulun minä olisin halunnut unohtaa, haluan unohtaa sen.


lääkkeet ovat lopussa. en ole jaksanut tänä aamuna syödä lääkkeitäni. en jaksa. en välitä. yksi ilopilleri joka aamu, mutta tänään en jaksa välittää. ei se tuo minulle lohtua. ei se vie tätä pahaa pois. rauhoittavat ovat lopussa. purkki tyhjenee, enkä saa lisää päiviin. täytyy olla ilman ja se on pahinta.


ajattelin pian lähteä valokuvaamaan. ehkä se pysäyttää surulliset ajatukset edes hetkeksi. musiikki niin lujalle kuin saa, kamera ja luonto.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

kerro minulle kauneimmat salaisuutesi