perjantai 17. joulukuuta 2010
niin miksi? kerro, miksi sinä pidät minusta.
olen hymyillyt pitkästä aikaa oikeaa hymyä. sellaista, minkä tämä kuukausi saa aikaan. kaikkialla on valoja ja se valo läpäisee jopa kylmän sydänjään. tiistaina menen vanhempieni luokse, näen kummitätiä, joka pysyy yleensä aina näkymättömissä, autan jouluruokien tekemisessä.
ompelen ihooni salaisuuksia, vahingossa. lanka on liian paksua, liian kestävää. sakset yrittävät leikata salaisuus-sanoja hartioilta, lanka ei katkea. hiuksissa sanojenhiekkaa, sanapölyä. piilotan sanat katseeni ja hymyni taakse. en minä voi puhua, en tänään, en koskaan.
tuuli puhaltaa parvekkeen kaiteelta lumet kasvoille.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
kerro minulle kauneimmat salaisuutesi